Close

Biskajan ylitys (11.8 – 14.8.2012)

16 Aug Posted by in Matkanteko | Comments Off on Biskajan ylitys (11.8 – 14.8.2012)
Biskajan ylitys (11.8 – 14.8.2012)
 

Lähes 2 viikon ajan odottelimme sopivaa sääikkunaa Biskajan ylitystä silmällä pitäen, mutta sitä ei meille suotu. Kun kolmannen odotusviikon alku alkoi näyttämään todennäköiseltä ja turhautuminen oli jo käsinkosketeltavaa, oli pakko aloittaa innovointi.

Etapit:
L’aber Wrac’h – Camaret-Sur-Mer (6.8.2012, 38 mpk)
Camaret – Brest (7.8.2012, 11 mpk)
Brest, Ranska – Gijon, Espanja (11.8.2012 klo 1020 – 14.8.2012 klo 0100, 342 mpk)

Ensimmäinen odotusviikko ja Chenal du Four
Lähes koko ensimmäisen odotusviikon vietimme L’aber Wrac’hissa Ranskan luoteiskulman pohjoispuolella. Irlanninmeren päällä ollut matalapaine eteni tuskastuttavan hitaasti (alle 15 solmun vauhdilla) ja lisäksi kohti Englannin kanaalia. Tämä aiheutti tilanteen, jossa yli 4 metrin aallokkoa oli luvattu joka päivälle. Emme päässeet siirtymään edes kulman eteläpuolelle Brestiin, koska välissä oli vuorovesiltaan varsin pahamaineinen (nk. ”tidal race”) Chenal du Four. Tidal raceihin ei ole suuressa aallokossa asiaa. Kun sitten vihdoin pääsimme kokeilemaan väliä itse, opimme kyllä mistä sen maine oli peräisin, tosin vasta Chenalin eteläisessä päässä, Pte St Mathieuin kohdalla – veneen maanopeus putosi 9 solmusta 1 solmuun matkalla, joka tuntui vain muutamalta metriltä, samanaikaisesti kun tuulen suunta kääntyi ja voimakkuus kaksinkertaistui ja täysin tyyni merenpinta repeytyi metrin pystyaallokoksi. Meillä oli ollut tässä vaiheessa tarkoitus arvioida jatkaisimmeko matkaamme Biskajalle, mutta aallokko ja tunnelma oli sen verran kurjaa, että käännyimme sisään ja vietimme yön Camaretin kylässä.

Reittisuunnitelma
Brestissä tankkasimme ruokatarvikkeita ja yritimme analysoida mahdollisuuksiamme päästä ylitykselle, mutta huonolta näytti. Tuulet olivat joko liian kovia tai myötätuulikomponentti loisti poissaolollaan. Kuitenkin yksi ikkuna viikon lopulla näytti hyvältä. Viikon edetessä kävi kuitenkin selväksi, että nämäkin tuulet kääntyisivät lounaisiksi ja La Corunaan ei olisi enää mitään asiaa. Tässä vaiheessa alkoi tosissaan harmittamaan, mutta kun sitten hyväksyimme tilanteen, päädyimme sekä hylkäämään La Corunan kohteena sekä myötätuulien odotuksen.
Matkalla osa tuulesta olisi kryssiä, mutta koko sunnuntai näytti sivutuulelta. Päätöstä tuki osaltaan kokemuksemme Maestrosta armottomana kryssikoneena. Lähtisimme liikkeelle lauantaina uutena kohteena Gijon, kaupunki lahden toisella puolella, lähes suoraan Brestistä etelään. Reitin etuna on sen eroavaisuus laivareiteistä, nämä kun tähtäävät pääosin kohti Espanjan luoteiskulmaa, eli Cabo Finisterreä. Meidän pitäisi olla perillä maanantai-alkuillasta, joka olisikin tarpeen, koska tiistaina tuulet alkaisivat taas kovenemaan Biskajalla. Ennusteen mukaan kaksi kevyttä matalapainetta yhdistyisivät myöhemmin, mutta pysyisivät kauempana Atlantilla.

Aaltoennusteen mukaan pääsisimme Biskajan maineen luoneen mannerhyllyn (”Continental Shelf”) reunan yli varsin matalassa aallokossa. Reunan kohdalla syvyys putoaa 150 metristä 4 kilometriin vain 30 mailin matkalla ja tämä pystyy nostamaan mainingin huonolla tuulella massiiviseksi. Meidänkin ylityksellämme aallokon muutos oli huomattavissa, mutta ei millään tavoin huolettavissa määrin. Atlantin rannoilla tietynsuuntainen iso aallokko voi myös hankaloittaa tai suorastaan estää satamaan pääsyn, joten aaltoennuste on matkan onnistumisen kannalta joka tapauksessa varsin olennainen seikka.

Kryssillä lähes koko matka
Matka meni yllättävän hyvin, mutta lähes kaikissa ennusteissa toistettu länsituuli loisti poissaolollaan ja käytännössä koko matka eteni kryssien etelän ja lounaan välisillä tuulilla. Tuulen nopeus ja aallonkorkeus oli hieman käyttämäämme ennustetta kovempi. Viimeiset tunnit saimme herkutella itätuulella, jota kukaan ei ollut ennustanut oikein. Seurasimme koko matkan sekä Englannin, Ranskan että Espanjan tuottamia sääennusteita Navtexin avulla.

Halssinvaihtoja teimme vain yhden, mutta nopeuden ylläpito vaati lähes jatkuvaa suunnan ja purjeiden hienosäätöä. Käytännössä piinasimme venettä täydellä isolla ja reivatulla keulalla, pyrkien samalla pitämään nopeutemme 6 solmun tuntumassa. Kun tuuli hiljeni tai kääntyi täysin vastaiseksi, kokeilimme myös koneajoa, mutta tämä oli suhteellisen tehotonta aallokon vuoksi. Onnekkaasti ajauduimme sivuun reitiltämme suurimmillaankin vain noin 20 mailia, eli lähes koko etenemä oli tehokasta. Ensimmäisen vuorokauden aikana etenimme 133 mailia, toisen 121 mailia. Kolmas vuorokausi oli vajaa ja noin 15 tunnin aikana vanaveteen jäi 88 mailia. Koko matka-aika oli 62 tuntia ja 45 minuuttia, jolloin keskinopeus jäi 5,44 solmuun veneellä, jolla oli liikalastin vuoksi hieman leväongelmaa vesilinjassa. Tuuli pysytteli pääosin koko ajan hieman alle 10 metrin lukemissa, puuskissa max 13 m/s.

Puolivälissä vastaan tuli kolme venettä, meidän suuntaamme kulkevia muita veneitä ei näkynyt. Tästä päättelimme, että kryssiminen ei täälläpäin ole oikein muodissa.

Saapuminen Gijoniin keskellä yötä oli maaginen kokemus, kaupungin valot näkyivät jo kaukaa kutsuvina. Kiinnitimme köydet vierasvenelaituriin klo 0100 hyvin tyytyväisinä itseemme.

Tapaaminen valaan kanssa
Hannan vahtivuorolla kolmannen vuorokauden aamusta, tapahtui yksi niistä asioista, joita ei välttämättä koskaan haluaisi elämässään kokea. Ensin näkyi yksi vesisuihku hieman kauempana veneestä ja Hanna pohdiskeli että miten se aalto pystyi tuollaisen ilmiön aiheuttamaan. Kun seuraava vesisuihku näkyi lähempänä, alkoi olla jo selvää että valashan se siellä oli. Kun kolmas vesisuihku näkyi vieläkin lähempänä, oli myös aivan selvää että olimme täysimääräisesti törmäyskurssilla. Valas ui suoraan venettä kohti määrätietoisesti ja selvästi meitä nopeammin, joten suunnanvaihdosta ei olisi käytännössä hyötyä. Eläin sukelsi vasta aivan veneen kohdalla syvempään veteen. Hanna puristi ruoria rystyset valkoisina odottaen koko ajan törmäystä, jota ei koskaan tullut. Myöskään valasta ei tämän jälkeen enää näkynyt. Parin tunnin päästä näimme myös toisen vesisuihkun, ehkäpä eri valaan.

Kaikki eläinkokemukset eivät olleet suinkaan pelottavia, vaan matkamme aikana venettä seuranneet delfiinit olivat uskomattoman leikkisiä ja niiden seuraaminen oli erittäin viihdyttävää. Kuunvalossa veneen vieressä ilmahyppyjä suorittava delfiini on poikkeuksellisen satumainen näky.

Loppusääkaneetti
On pakko todeta koko tähänastisen matkamme aikana säiden pysyneen tukevasti poissa keskimääräisistä. Matalapaineet ovat liikkuneet selvästi tavallista etelämmässä ja osa niistä ovat olleet kesämatalapaineiksi syviä.

Palatakseni vielä tämänkertaiseen 2 viikon sääanalysointijaksoon – ensimmäinen poikkeuksellinen tosiseikka, jonka itse huomasin, oli nk. ”cut-off low” 500 mb:n keski-ilmakerroksessa. Tässä ei sinänsä ole mitään vaarallista, koska nämä eivät yleensä liiku mihinkään, mutta ovat toisaalta sitkeitä, elinaikaodote on jopa 1-2 viikkoa. Nämä aiheuttavat merenpinnan tasolle usein tuulia, jotka ovat vaarallisen kovia vain ilmiön länsipuolella, eli tässä tapauksessa poispäin meistä.

Ylitysajankohtanamme tällainen pääilmavirroista irrallinen keskikerroksen matala oli muodostunut noin Portugalin ja Azoreiden väliin. Itse uskon että tämä oli syy, miksi lähes Britannien saarien alueelle jo päässyt kevyt pintamatala kääntyikin yllättäen kohti etelää, eikä jatkanut kaikkien hyvien tapojen mukaisesti kohti Skandinaviaa. Tämä ylätason cut-off low imi pintamatalan alleen. Pintamatala asettuikin sitten keskikerroksen matalan alle ja jäi siihen häiritsemään ylityspuuhiamme, pitäen tuulet koko ajan lounaansuuntaisina.

Tämä pintamatala pääsi vasta sitten vapaaksi ja liikkeelle kohti pohjoista, kun ylemmän tason cut-off low oli kuluttanut energiansa loppuun. Samanaikaisesti Atlantin liukuhihnalta oli paikalle kuitenkin jo ilmestynyt uusi matala. Nämä kaksi, vanha ja jo kuoleva matala sekä kevyt uusi matala menivät sitten yhdistymään, josta syntyi hyvin vaarallinen tilanne. Tämä tapahtui silloin, kun lähdimme ylityksellemme, mutta en tästä paljoa välittänyt, koska matalaa pidettiin staattisena, se oli jo asettunut paikoilleen Irlannin tasolle ja itse olimme menossa päinvastaiseen suuntaan. Oli kuitenkin selvää, että se tulee nostamaan tuulia Biskajalla, mutta vasta sen jälkeen kun olisimme jo perillä.

Näinhän siinä sitten kävikin, mutta tuntui että tämä ”secondary low” –ilmiö aliarvioitiin, ainakin itseni puolesta, vaikka olinkin aiheesta aiemmin lukenut. Uusi yhdistynyt matala sai huomattavasti uutta elinvoimaa ja alkoi syvetä kiihtyvällä vauhdilla. On muistettava, että myös kuuluisa vuoden 1979 Fastnet Race –katastrofi johtui samanlaisesta ilmiöstä (hieman hämmentävää että päivämääräkin oli käytännössä sama, 14 elokuuta). Tässä(kin) tapauksessa matala oli alueellisesti hyvin huomattava, mutta alkuaan heikko, molemmat alkuaan erilliset matalat kun olivat irrallisina selvästi yli 1000 mb:n syvyisiä. Mutta sitten alkoi tapahtumaan, Metoffice alkoi kuvaamaan yhdistelmää termillä ”unseasonably deep low” ja syvenemä vain kiihtyi. Tätä kirjoittaessa eilen julkaistu myrskyvaroitus ennusti keskuksen päätyvän 977 mb:n tasolle ja osalle Pohjois-Biskajan aluetta julistettiin täysi myrskyvaroitus, eli tuulen nopeus ennakoitiin nousevan 10 boforiin ja merkitsevä aallonkorkeus 9 metriin. Tämä keskellä elokuuta.

Koen kuitenkin edelleenkin oman päätöksemme turvalliseksi, koska kuljimme sekä poispäin harmin tieltä että aikamarginaaliakin jäi kokonainen vuorokausi hyvin suojaisan sataman suojissa.

  • Twitter
  • Facebook
  • E-Mail
  • LinkedIn
  • Windows Live