Close

Galician kauniit Riat

02 Sep Posted by in Kohteet, Matkanteko | Comments Off on Galician kauniit Riat
Galician kauniit Riat
 

Päätimme La Coruñassa hidastaa matkantekotahtia ja nauttia Galician jokisuistoista. Emme olleet ehtineet ennen tätä ankkuroitua koko matkan aikana, joten oli korkea aika päästä omaan rauhaan ja käyttämään vihdoin veneen uimatasoa.

Etapit:

La Coruña – Camariña 26.8.2012 (46,8 mpk)
Camariña – Muros 28.8.2012 (45,5 mpk)
Muros – Combarro 29.8.2012 (39,5 mpk)
Combarro – Ensenada de Barra 01.09.2012 (16,2 mpk)

Camariña

Ensimmäisenä suuntasimme La Coruñasta Ria de Camariñasiin. Rannikkokaistaleen nimi, Costa del Muerto eli kuolemanrannikko, viittaisi hurjempaakin menoon, mutta valitun päivän sää antoi meille mahdollisuuden tutustua rantaviivaan harvinaisen läheltä. Moottoripurjehdimme koko päivän kevyessä tuulessa ja pienessä mainingissa. Pystyimme jopa leikkaamaan kaistaleen ainoiden pienten saarten, Islas Sisargasien ja rannikon välistä, seuranamme suomalainen Adele ja ruotsalainen lapsiperhe Cu@seallä, joilla molemmilla oli sama määränpää kuin meilläkin.

Kuolemanrannikko tyynenä päivänä

Olimme valinneet seuraavan päivän kovempia tuulia silmälläpitäen kohteeksi suojaisan Camariñan kylän, jossa emme menneet kehuttuun marinaan, vaan ankkuroiduimme aallonmurtajan taakse. Rocna tarttui heti tukevasti kiinni pohjaan 7m syvyyteen ja pysyi siinä kuin täi tervassa kovasta, puuskissa jopa 15 m/s tuulesta huolimatta. Viereisen Sun Fizz 34:n ankkuri sen sijaan petti ja vene lähti valloilleen, onneksi miehistö oli tapahtumahetkellä kannella. He eivät enää ankkuroituneet uudestaan vaan menivät sataman suojaan. Oli ihanaa olla pitkästä aikaa pari yötä ankkurissa. Camariñasin marinakin vaikutti ihan hyvältä ja Adelen kommentit olivat siitä myönteiset. Paikka tarjosi suojaa kaikilta ilmansuunnilta paitsi koilliselta. Kylä oli ihan ok, emme tosin edes käyneet siellä toisena päivänä tuulen ja sateen vuoksi. Sadepäivää oli kiva viettää ankkuria testaten ja Afrikan tähteä pelaten (Kaius tosin inttää, että pelin nimi on Afrikan poika..).

Camariñan kylä ja pohjoinen ankkuripaikka

Ria de Camariñas tarjoaa käyttämämme kyläsataman lisäksi luonnonrauhaa tarjoavia ankkuripaikkoja, mahdollisuuden seikkailla jollalla jokea sisämaahan päin ja sen eteläisessä päästä löytyy vielä Muxian kalastajakylä, jossa tarjolla mahdollisuus sekä marina- että ankkuroitumiskiinnittymiseen. Kirjoitushetkellä ei ole selvyyttä, onko marinan palvelut vielä valmiit. Ria de Camariñasin lisäksi ainoa toinen suojasatama tällä rannikko-osuudella on noin 15 mailia Coruñaan päin sijaitseva Cormen ja Laxen Ria.

Muros

Seuraava jokisuisto Ria de Muros oli kuvankaunis. Ankkuroiduimme tutussa seurassa Muroksen kalastussataman edustalle. Näytti, että vastoin pilottikirjoja laituripalveluja on kehitetty vierasvenesataman suuntaan. Ankkurissa veneitä oli vain muutamia, vaikka paikka oli mainittu olevan suosittu. Itse ankkuripaikka oli hyvä, tosin jyrkästi madaltuvaa rantaa tulee varoa. Kirjallisuus varoitti huonosta pidosta, mutta emme kokeneet ongelmia. Ankkuroiduimme kymmeneen metriin 35m ketjulla. Muroksessa oli vanha keskusta, joka oli varsin viihtyisä. Rannassa oli lukuisia ravintoloita, joissa mustekala ja muut merenelävät olivat vakiokamaa. Ari nilviäiskammoisena tosin valitsi kolmen euron hampurilaisen illalliseksi, jota kehui kyllä loistavaksi. Muroksessa kävimme ensimmäistä kertaa tällä reissulla veneen perästä uimassa 21 asteisessa Atlantissa. Lapset nauttivat kokemuksesta liivit päällä. Muroksesta lähtiessä kalastajien ystävällinen suhtautuminen purjeveneisiin tuli todistettua kun ohittamastamme pikkuveneessä vanha mies nousi seisomaan, otti hatun päästään leveästi hymyillen ja kiepsautti hattua taidokkaasti ilmassa. Ikimuistoinen kohtaaminen!

Muros

Etapilla Camariñas – Muros veneilijä tulee kiertäneeksi manner-Euroopan läntisimmän maakaistaleen, eli Cabo Finisterren. Meidän tapauksessa sää muuttui kertaheitolla mukavammaksi niemen kierron jälkeen ja purjehdus oli leppoisaa auringon paistaessa. Ennen niemenkärkeä tuuli oli vastaista ja kovaa ja taivas täysin harmaa. Sääennusteita lukiessa vaikuttaakin monesti tuulien olevan kovempia niemen pohjoispuolella.

Combarron kylä

Combarro

Muroksesta lähtiessämme jätimme väliin Ria de Arousan, ja suuntasimme Ria de Pontevedraan. Kolmen ankkuriyön jälkeen kiinnityimme vaihteeksi vierasvenesatamaan Combarrossa. Sataman läheisyydestä VHF huhuiluihin vastattiin vain sataman nimellä, eikä yritetty vastata mitään edes espanjaksi. Kumiveneellä tuli kuitenkin pian kaveri vastaan ja ohjasi pilottikirjasta poikkeavan syvään laituriin. Satama on lähes täydellinen ja hintakin, meiltä 21 euroa yöltä, kohtuullinen. Ainoastaan sataman portin avainhässäkkä ei ihan toimi, kun aina pitäisi jostain löytää vartija paikalle veneelle palatessa. Onneksi aidan yli on helppo hypätä. Satamassa on ihana kahvila/ravintola/baari, jossa pidimme Kaislan äidinkielentunninkin. Satamassa oli ehdottomasti matkan parhaat suihkutilat tähän asti mutta ei valitettavasti pyykkimahdollisuutta.

Combarrossa on erityislaatuinen, hyvin tiiviisti rakennettu historiallinen kalastajakyläkeskusta, joka on täynnä tunnusomaisia

"Horreokset" vanhassa Combarrossa

graniittivarastorakennuksia (“horreos”). Kylä julistettiin jo 1972 “Ensemble of artistic and pituresque interestiksi” ja turismi kyllä hieman näkyy lukuisissa krääsäkaupoissa ja ravintoloiden hintatasossa. Tunnusomaista “horreoksien” lisäksi ovat “cruceirokset”, risteyksiä ja polkuja suojelevat kiviristit. Niissä on toisella puolella ristiinnaulittu Jeesus ja toisella Soroccon neitsyt tallomassa pirun päälle. Söimme auringon laskiessa aivan rannalla kalaravintolassa grillin loimutessa vieressä taidokkaan grillimestarin hääriessä milloin pilkkomassa lisää polttopuita milloin kohentamassa erinomaista hiillosta. Kävimme Combarrosta bussilla Pontevedrassa, perheemme lippujen hinnan jäädessä 4,2 euroon. Bussipysäkkiä ei löytynyt sataman ohjeistamasta paikasta sitten millään. Kysyttyämme ystävälliseltä naiselta asiasta hän kipaisi läheisestä kaupasta kysymään. Saimme selville, että pysäkkiä ei tosiaankaan ollut merkitty mitenkään, mutta about tuossa on hyvä seisoa ja viittelöidä sitä. Bussi kiersi Pontevedran historiallisen keskustan, joten emme osanneet jäädä oikealla pysäkillä pois – päädyimme vähän matkan päähän asuinalueelle josta taas ystävällisen ohikulkijan opastuksella ja omalla alkeis-espanjalla selvisimme kylille. Nainen mainitsi vielä tulevan viikonlopun Fiestoista. Onneksi espanjankielen taito ei riittänyt kertomaan, että onhan noita fiestoja nähty jo lähes kyllästymiseen asti, espanjalaiset kun tuntuvat juhlivan kesäisin aivan tolkuttomasti  ;). Pontevedrassa oli todella laaja kapeiden kujien keskusta, mutta paikka jäi meille hieman epämääräiseksi, ehkä sen hajanaisuudesta johtuen. Turisti-infosta löysimme Combarron bussin aikataulut ja lähimmän pysäkin. Taas pysäkki oli hieman huonosti merkitty, mutta pienen odottelun jälkeen pääsimme kyytiin.

Moottoroimme ja moottoripurjehdimme koko matkan Muroksesta Combarroon tuulen ollessa suurimman osan reitistä täysin vastainen. Kevyet olosuhteet antoivat meille mahdollisuuden ajaa hyvin lähellä rantaa, joka oli täynnä karikoita ja pieniä teräviä saaria.

Ensenada de Barra

Veneemme aamukävelyn aikaan ylhäisessä yksinäisyydessään Ensenada da Barran ankkuripaikalla

Moottoroimme tyynessä säässä vajaa parikymmentä mailia Ria de Vigoon, jossa valitsimme ankkurointipaikaksi ensimmäisen lahden Ensenada de Barran. Lahti oli täynnä veneitä vuoren ja hiekkarannan edessä. Ankkuroimme hiekkapohjaan 10 metrin syvyyteen. Illalla jostain alkoi tulla jonkin verran swelliä sisään, ehkäpä joltakin osin lähde oli myös Vigoon kulkeva laivaliikenne. Illan edetessä suurin osa veneistä lähti pois. Ari ja lapset kävivät kumiveneellä rannassa, joka osoittautuikin nudistirannaksi. Lapset eivät asiaa edes ottaneet puheeksi…Lahden vieressä kulkee loistava kävelyreitti kohti Cabo Homea.

Taas kerran veneilyosyys suoritettiin moottorilla tuulen ollessa lähellä nollaa. Galician säät ovat tähän mennessä olleet suhteellisen ääripäiset: joko tuulee liikaa eli noin muutaman päivän välein, jolloin mennään jokisuistoihin piiloon ja sitten kun tuuli on tyyntynyt, moottoroidaan seuraavaan suojaan. Onneksi Riat ja niiden edustalla olevat saaret ovat kauniita ja tarjoavat monipuolisen veneily-ympäristön, jossa tarjolla sekä paljon palveluita, mutta myös perinteisiä kalastajakyliä ja hiekkarantaisia ankkuripaikkoja.

Alueella olevat saaret, Islas Cies, Isla Ons, Islas Salvora sekä Islas Cortegada ovat luonnonsuojelualueita, joihin ei saa ankkuroitua ilman lupaa. Olisimme erityisesti halunneet käydä Ensenada de Barran vieressä olevissa hyvin kauniissa Islas Cies saarissa, mutta uuden “Online booking office” -verkkopalvelun olemassaolosta huolimatta opimme, että luvan saaminen kestää näin kesällä jopa 15-30 päivää ja vaatii lomakkeiden lähettämisen sähköpostilla.

Ensenada be Barra lähellä Vigoa

  • Twitter
  • Facebook
  • E-Mail
  • LinkedIn
  • Windows Live