Close

Heiluntaa ja lisää heiluntaa

20 Jan Posted by in Matkanteko, Merielämää | Comments Off on Heiluntaa ja lisää heiluntaa
Heiluntaa ja lisää heiluntaa
 

Halusimme viettää ainakin muutaman päivän ankkurissa jatkuvien satamajaksojen jälkeen, koska ankkuroituminen tarjoaa miellyttävän paljon omaa rauhaa, jossa nauttia luonnosta ja uimisesta. Vähän kai kuin mökille lähtisi.

Etapit: San Sebastian – Playa de Chinguarime – Valle Gran Rey – Santa Cruz de La Palma (8.1 – 10.1.2013, 60 mpk)

Kanarialla ei vain ole kovin montaa ankkuroitumiseen soveltuvaa lahtea, mutta periaatteessa La Gomeran saari on poikkeus, ns. hyvän sään ankkuripaikkoja on useitakin. Lähdimme 8.tammikuuta saaren pääkaupungista San Sebastianista kohti saaren etelärantaa, josta olin kartan perusteella valinnut ensimmäisen ehdokkaan, Playa de Chinguarimen. Matkalla ohitimme muutaman muunkin lahdelman, joista tosin vain yhdessä näkyi ankkuroitunut purjevene, mutta tämä heilui ketjunsa varassa sen verran mallikkaasti, että ei tehnyt mieli poiketa suunnitelmasta ja liittyä joukkoon.

Chinguarimen lahti ja ainoa toinen vene ankkurissa

Chinguarimen lahti ja ainoa toinen paikalla ollut vene

Matka Chinguarimeen ei kestänyt kuin reilun tunnin ja kun lahdessa näkyi toinenkin vene, päädyimme kokeilemaan ankkuroitumista, vaikka tämäkin vene heilui pienessä mainingissa varsin mallikkaasti. Olin valinnut hyvin vähätuulisen jakson ankkuroitumista ajatellen ja koska mainingin piti tulla saaren päinvastaiselta puolelta, kuvittelin että saisimme täällä olla rauhassa, mutta mitä vielä – aalto vain kiersi ympyrän muotoisen saaren molemmilta puolin ja onnistui sitten vielä kääntymään 90 astetta lahteemme sisään.

Auringonlasku palkitsee aina uudestaan ja uudestaan, tosin valokuvaan ei veneen liike tallentunut

Auringonlasku palkitsee aina uudestaan ja uudestaan, tosin valokuvaan ei veneen liike tallentunut

Onneksi aallon korkeus oli silmämääräisestikin mitattuna varsin mitätön, ehkä puoli metriä, mutta jotenkin vene onnistui kääntymään aina parin tunnin välein kyljittäin aaltoon ja tällöin oleskelu kyydissä muuttui varsin epämiellyttäväksi. Kokeilimme kaikenlaisia temppuja jolla pitää veneen keula aaltoon päin, mutta joskus nämä

Rantaluolasta ilmestynyt naapurimme chillaili ja kalasti lahdessa purjehtivalla kumiveneellä

Rantaluolasta ilmestynyt naapurimme chillaili lahdessa purjehtivalla kumiveneellään

onnistuivat, joskus eivät. Parhaiten toimi Hannan ehdotus kääntää peräsin ääriasentoon ja lukita se sinne. Kokeilin myös sitoa kumiveneen eri kyljille, sekä perän eri puolille, mutta tällä ei tuntunut olevan juurikaan vaikutusta veneen asentoon. Riippuen vuoroveden tilasta ja siitä, kummalta puolta saarta maininki lahteen vuorollaan tuli, saimme toisessa laidassa pidetyllä peräsimellä pidettyä joko keulan enemmän aaltoon päin ja toisella suunnalla perän. Nukkuminen ei kuitenkaan ollut kovin laadukasta, kun yöllä pariinkin otteeseen kääntelin peräsintä asennosta toiseen. Periaatteessa ongelman olisi ehkä ratkaissut perä-ankkurin viemisen kumiveneellä paikalleen, jolloin vene olisi ollut molemmista päistään ankkurissa, mutta aallonkin suunta vaihteli, joten ehkä sekään ei olisi toiminut. Itse lahti oli kuitenkin varsin viihdyttävä pienen hippiyhteisönsä vuoksi, joiden puuhia katselimme parin sadan metrin päässä rannasta. Ainakin pari kaveria vietti aikansa pelkästään aatamin asussa, toisen rastatukan ulottuessa persuksille asti. Yön pimetessä rannalle syttyi nuotioita ja fikkarin valokiiloja liikkui varsin korkeallakin lähes pystysuoran näköisessä rinteessä.

Huonosti nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaa kokeillaksemme toista ankkuripaikkaa. Ajoimme koneella 10 mailia saaren eteläreunaa eteenpäin Valle Gran Reyn kohdalle. Tällä pienellä kaupungilla on oma aallonmurtajan suojaama satamansa, josta ei kuitenkaan löydy laitureita, joten tuntui luonnolliselta mennä ankkuriin sataman ulkopuolelle. Täällä oli saapuessamme muutama muukin vene ankkurissa ja kun näiden liikehtiminen näytti kauempaakin varsin rauhalliselta, tuntui että olimme löytäneet itsellemme ihan kelvollisen paikan. Alue on todella luonnonkaunis, veneemme kohdalla merestä nousi satoja metrejä korkea kallioseinämä ja sen vieressä sijaitsi retriittikeskus rauhaa etsiville matkailijoille. Aina jotain aaltoa tännekin pääsi sisään ja onnistuin saamaan itseni jopa hieman merisairaaksi, kun yritin lukea veneen sisätiloissa.

Kippari ikuistettuna veneensä kanssa Valle Gran Reyn ankkuripaikalla

Kippari ikuistettuna veneensä kanssa Valle Gran Reyn ankkuripaikalla

Loppuiltapäivästä lähdimme kumiveneellä tutustumaan kylän rantaan ja palasimme pimeän laskeuduttua veneelle. Kylä on kaikin tavoin miellyttävä ja valitsemamme ravintola tarjosi ihan kelvollista ruokaa, mutta nuorimmaisemme Kaiuksen syömiskikkailut saavuttivat täällä aivan uuden huipentuman, joten emme olleet ihan parhaalla tuulella palatessamme veneelle. Valitettavasti pimeä oli tuonut mukanaan lisää aallokkoa, joka kääntyi aallonmurtajan kulman takaa suoraan ankkuripaikalle. Jokin kumma voima piti veneen kaikilla peräsinasennoilla tiukasti kyljittäin aaltoon nähden ja kun ei tuullut, niin venettä ei saanut millään purjevirityksilläkään kääntämään keulaansa tuuleen.

Nukuin sitten tämän yön salongin sohvalla, kun pelkäsin putoavani punkasta. Yö oli aika ärsyttävä. Aamulla 10.1 lähdettiin kahdeksalta auringon noustua kohti La Palman saarta. Matkasta muodostui tiukka kryssilegi, jonka alussa Gomeran saaren korkeat kalliot nostivat tuulen voimakkuuden reiluun 10 metriin sekunnissa, mutta matkan edetessä tämä laskeutui ennusteen mukaiseen 6-7 metriin.

Valle Gran Reyn satamanäkymää

Valle Gran Reyn satama

Onneksi aalto ei ollut mitenkään massiivista ja veneen liike pysyi kohtuullisena. Yhtään toista venettä emme merellä nähneet. Matkaa kertyi 43,9 meripeninkulmaa La Palman pääkaupunkiin Santa Cruziin ja täällä saimme nukuttua ensimmäisen yön ihan kohtuullisesti, vaikka vene ei nyt ihan paikoillaan ollutkaan. Ikävä kyllä Santa Cruzin satama on todellakin yksi Kanarian rauhattomimmista ja suurimman osan täällä viettämistämme päivistä vene on heilunut suhteellisen holtittomasti pilttuussaan. Satamaan tulee aaltoa sisään herkästi ja vesi liikkuu altaassa rauhattomasti. Ongelman vuoksi marina ei onneksi laita kahta venettä vierekkäisiin paikkoihin, ja näin olen saanut vetää lisäköysiä viereisen paikan yli, toiseen sormilaituriin kiinni.

Meikäläiset kalastavat vielä meren sijaan rannasta

Meikäläiset kalastavat vielä meren sijaan rannasta käsin

Santa Cruz on onneksi sekä kiva kaupunki että La Palma miellyttävä saari, joten meillä ei ole ollut syytä olla veneessä koko aikaa. Tämä on auttanut aika paljon – keinunnan pitää jatkua toki aika pitkään ennen kuin joutuu myöntämään itselleen että nyt ottaa päähän, mutta nyt kun ensi viikon tiistaista eteenpäin näyttää taas selkeästi tuulisemmalta ja aallon korkeus varmastikin nousee , niin lähdemme mielellämme takaisin San Sebastianin rauhaan.

Ari

  • Twitter
  • Facebook
  • E-Mail
  • LinkedIn
  • Windows Live