Close

LifeTag Mies-Yli-Laidan -hälytin

08 Feb Posted by in Venetekniikka | Comments Off on LifeTag Mies-Yli-Laidan -hälytin
LifeTag Mies-Yli-Laidan -hälytin
 

Suurimpia (tunnistettuja) pelkojamme kahden hengen miehistöllä purjehtiessa on tilanne, jossa yksinäinen yövahti putoaa veneestä ja automaattiohjauksella purjehtiva vene jatkaa kaikessa rauhassa menoaan vapaavahdin unta häiritsemättä. Vastaava pelko liittyy myös jommankumman lapsemme putoamiseen kenenkään huomaamatta. Teoriassahan näin ei pitäisi koskaan käydä, koska putoaminen on kielletty ja yövahdin pitää aina käyttää turvavaljaita, mutta tämä ei silti yksinään riitä lieventämään putoamiseen liittyviä pelkojamme.

Raymarine LifeTag -hälytinrannekkeita on jokaiselle miehistön jäsenelle

Raymarine LifeTag -hälytinrannekkeita on jokaiselle miehistön jäsenelle

Tähän ratkaisun tarjoaa Mies-Yli-Laidan -hälyttimet, jotka antavat voimakkaan äänimerkin rekisteröidyn rannekkeen poistuessa tukiaseman piiristä. Valitsimme Raymarinen LifeTag –järjestelmän, koska tämä oli ainoa, joka näyttää hälytyksen käynnistymispaikan (vain saman valmistajan) plotterin ruudulla. Ideana on siis se, että vapaavahtilainen herää hälytykseen, juoksee kannelle ja näkee plotterissa putoamispaikan ja hakee pudonneen henkilön vedestä. Hälytyksen voi laukaista myös manuaalisesti napista painamalla, jolloin vapaavahti saadaan apuun myös tilanteissa, jossa yövahti on saanut itsensä jumiin köysien avulla. Laitteen toimintavarmuutta lisää sen periaate – hälytys laukeaa aina jos yhteys rannekkeeseen katkeaa ja valmistaja väittää rannekkeen joutumisen veden alle vielä heikentävän signaalia, jolloin hälytys laukeaa lähempää venettä kuin laiturikokeiluissa.

Järjestelmä vaikuttaa pitkälti toimivan luvatun mukaisesti:

+ Lisää miehistön turvallisuutta

+ Käyttäminen on helppoa, kunhan muistaa aktivoida rannekkeen napista merelle lähtiessä ja tarkistaa silloin tällöin, että se vilkkuu vihreänä.

+ Usean miehistön jäsenen tapauksessa suhteellisen edullinen ratkaisu

– Vääriä hälytyksiä syntyy rantautuessa aika helposti, kun miehistön jäsen unohtaa hälyttimen olemassaolon ja jää hillumaan laiturille.

– Tukiaseman käynnistyminen aikaansaa kaksi kovaa piippausta, jotka tekee hiljaisen lähdön yöllä tai aamulla hieman hankalaksi.

– (Väärän) hälytyksen kuittaaminen on hieman hankala miehistön jäsenille muistaa, eli ensin pitää painaa rannekkeen nappia 5 sekuntia äänen hiljentämiseksi ja sen jälkeen vielä toiset 5 sekuntia 15 sekunnin tauon jälkeen.

– Kun rannekkeen häviäminen tukiaseman kantamalta huomataan, järjestelmä odottaa vielä muutaman sekunnin ennen hälytyksen käynnistymistä, joka heikentää järjestelmän hyötyä nopeasti liikkuvassa aluksessa, kuten moottoriveneessä.

Asennuksesta

Järjestelmä ei sovi kovin suuriin aluksiin, koska yksi tukiasema toimii noin 9 metrin kantamalla ja tukiasemia on linkitettävissä yhteen maksimissaan kaksi. Tukiasemalle toimivan sijainnin löytäminen ei välttämättä ole kovin helppoa. Vääriä hälytyksiä kun ei saisi syntyä kummassakaan aluksen päässä, jolloin tukiaseman keskeinen sijainti on perusteltua. Tukiasema neuvotaan asennettavaksi  mahdollisimman korkealle, kuitenkin mieluiten sisätiloihin.

Meidän tapauksessa virhehälytyksiä on tapahtunut pari kertaa, jonka vuoksi siirsin tukiasemaa vielä hieman keskeisempään sijaintiin. Luin tässä hiljattain myös erinomaisesta Melinan blogista hieman vastaavasta kokemuksesta, jonka mukaan heilläkin tukiaseman uudelleensijoittelu olisi edessä.

Tukiasemamme on asennettu kaapin sisälle, johon olin ensimmäisellä kerralla asentanut myös järjestelmän äänimerkkilaitteen, koska sen piippaus kuulosti kovin terävältä ja epämiellyttävältä. Käytännössä kuitenkin kävi niin, että en herännyt kumpaakaan virhehälytykseen, joten asensin äänimerkinantolaitteenkin uudelleen kaapin ulkopuolelle. Käynnistyspiippaus on nyt erittäin äänekkään kuuloinen, mutta ehkäpä nyt herään hälytykseen paremmin… Tukiasema saa virtansa Raymarinen SeaTalk –verkosta tai ilman integrointia plotteriin, suoraan 12V puolelta. Seatalk kaapeli liitetään järjestelmään karvatasolla, eli mitään Raymarinen plugityyppiä ei tueta.

Entäs PLB:t ja AIS-SARTit?

Järjestelyn vahvin lenkki on voimakkaassa äänimerkissä ja plotteri-integroinnissa, heikkous siinä, että putoamisen jälkeen vedenvaraan joutuneen henkilön sijainti ei päivity enää veneeseen eikä kenellekään muullekaan, vaan näemme ainoastaan putoamispaikan ja muut eivät näe mitään. Putoamisen jälkeen henkilön sijaintiinhan vaikuttaa sekä aallokko että merivirrat.

PLB:t eli Personal Location Beaconit ovat varsin uusi kehityssuunta ja uusimmat laitteet ovat jopa suhteellisen edullisia ja kooltaan pienehköjä, joskin kokonaisuutena sekä kalliimpi että kookkaampi kuin MOB –hälytinjärjestelmä neljälle hengelle.

PLB on käytännössä henkilökohtainen EPIRB, eli laite lähettää hätäsignaalin satelliitin välityksellä viranomaisille, ei lainkaan veneeseen.  Laitteiden toiminta-aika on noin puolet EPIRB-poijun vastaavasta.

En itse ole halunnut investoida useaan päällekkäiseen hätäjärjestelmään, joten meillä näitä ei ole. Koen hieman hankalaksi mallin, jossa vene ei osallistu ensivaiheen pelastusoperaatioon lainkaan, vaan vetovastuu siirretään suoraan viranomaisille. Lisäksi veneessämme on jo EPIRB-poiju, jolla saamme tarvittaessa PLB:ta vastaavan yhteyden viranomaiseen, jos ulkopuoliseen apuun syntyy tarvetta. On kuitenkin selvää, että PLB:n tarjoama tarkka henkilön sijaintitieto voi muodostua erittään arvokkaaksi pelastustyön kannalta.

AIS-SART on näiden kahden ratkaisun välimalli, erittäin kiinnostava konsepti, jossa veden varaan joutunut henkilö näkyy 3-10 mailin päästä AIS-kohteena. Näin henkilön sijainti päivittyy paikallisella tasolla jatkuvasti sekä omaan veneeseen, että paikalla olevien muiden alusten ruuduille, jos nämä vain tulkitsevat AIS-hätäviestin oikein, tästä ei välttämättä ole takuita.

Nykyiset laitteet ovat vielä hieman liian painavia ja suuria, jotta ne kulkisivat henkilön mukana huomaamatta, vaan sopivat paremmin pelastuslautan varustukseen.  Omassa tapauksessamme veneen plotterin AIS-hälytyksen piippaus on myöskin aivan liian hentoinen, jotta se herättäisi nukkuvan henkilön istumakopasta asti. Jos sisällä olisi toinen plotteri, tilanne voisi ehkä olla toinen, joskin edelleen desibelejä on aivan liian vähän.

Olen varma, että lähivuosina markkinoille tulee yhdistelmälaitteita, joissa yhdistyy sekä PLB:n että AIS-SARTin ominaisuudet vielä hieman pienemmässä laitteessa. Tämä on hyvin kiinnostava konsepti, erityisesti jos saisin vielä laukaistua AIS-hälytyksestä erillisen äänekkään hälytyksen. Ehkäpä jonkin tulevaisuudessa valmistettavan ohjelmoitavan NMEA multiplexerin avulla tämä voisi onnistuakin – luulen että nykyisin tarjolla olevat laitteet tuskin tähän pystyvät, koska AIS:lle annettu NMEA viesti on binäärikoodattu, jolloin multiplexerin filtteriohjelman pitäisi ennen porttiohjausta pystyä vielä purkamaan viestin sisältö.

 

  • Twitter
  • Facebook
  • E-Mail
  • LinkedIn
  • Windows Live