Close

I left my bike in Gran Tarajal, Fuerteventura

17 Mar Posted by in Kohteet | Comments Off on I left my bike in Gran Tarajal, Fuerteventura
I left my bike in Gran Tarajal, Fuerteventura
 

Fuerteventuralle saavuimme aamun sarastaessa rauhallisen, moottoroidun yön päätteeksi. Ari oli hoidellut edellisessä, Las Palmasin satamassa varauksen kuntoon vaikeimman kautta yhdessä Va Benen Jaskan kanssa – muut veneet tuskin ovat vastaavaa byrokratiaa jaksaneet edes miettiä 😉 Joidenkin lähteiden mukaan “pakollisen” varauksen suorittamiseksi pitää veneen paperit kiikuttaa Puertos Canariasin toimistoon, joka löytyy noin 2km Las Palmasin marinasta etelään. Siellä täytettiin, kopioitiin ja faksattiin papereita – ja sama toistui vielä pariin kertaan perillä Gran Tarajalissa.

Satamassa oli hyvin tilaa.

Satamassa oli hyvin tilaa.

Satamassa oli reilusti tilaa ja toinen vierasveneponttooneista olikin kokonaan tyhjillään. Edullinenkin se oli, meiltä 11 EUR/päivä. Sataman henkilökunta ei juurikaan englantia osannut. Kysymykseen “Agua caliente, no?” sain hyvin selvän vastauksen “No, no, no!” iloisen naurun kera. Kuulimme irlantilaisilta kanssapurjehtijoilta, että muutama kuukausi sitten suihkut olivat vielä karmeassa kunnossa, nyt ne olivat uudenkarheat ja siistit – lohdullista. Jääkylmä suihku sai päivät pirteästi liikkeelle.

Satama on kooltaan massiivinen, mutta vierasvenelaiturit ovat hyvin sijoitettu kaupunkiin nähden. Parempaa suojaa kuitenkin tarjoaisi aallonmurtajaan kiinnitetyt paikat. Kaupungissa ei ollut varsinaista venetarvikeliikettä, mutta paikallinen rautakauppa oli erinomaisesti varustettu. Sataman yhteydestä löytyy telakka, johon en kyllä jättäisi venettä yksikseen, telakan portit seisoivat iltaisinkin apposen auki.

Gran Tarajalissa taiteilijat olivat elävöittäneet kaupunkimaisemaa esimerkillisesti

Gran Tarajalissa taiteilijat olivat elävöittäneet kaupunkimaisemaa esimerkillisesti

Gran Tarajal on kiva, rauhallinen kaupunki, jossa parasta oli leppoisa tunnelma ja massaturismin puute. Keskustaa reunustaa hiekkaranta ja kiva kävelyrantakatu ravintoloineen. Kaupat ja leipomot olivat hyviä ja erinomaista täysjyväleipääkin löytyi. Papaijat olivat täällä saariston maukkaimpia. Kalastustoiminta oli aktiivista. Kalastajat raahasivat rantaan aivan uskomattoman kokoisia kalanvonkaleita.

Täällä meihin iski pahimmanlaatuinen nähtävyysväsymys, emmekä enää tässä saaressa vuokranneet autoa emmekä edes lähteneet bussilla seikkailemaan. Olimme sentään lokakuussa piipahtaneet saaren pohjoispäässä Corralejossa. Varmasti kaunis saari tämäkin. Ehkä saamme taas kasvatettua kulttuurinnälkää ennen Marokkoa. Joskus tuntuu, että “tuhlaamme” näitä hienoja paikkoja kun “kulutamme” niitä putkeen näinkin pitkään. Pienemmissä erissä nähtävyydet saisivat ehkä jakamattomampaa huomiotamme. Toisaalta paikallista elämänmenoa tulee tietysti seurattua arkisemmissa merkeissä päivät pitkät.

Emme täälläkään välttyneet karnevaalien päätöskulkueelta ja Gran Tarajalin rannassa metallinen sardiinin raato oli muistona juhlien päättymisestä. Voisi kuvitella, että olemme suurempiakin juhlijoita, sillä Pohjois-Espanjassa matkamme seurasi tiiviisti rannikon Fiestan ajoitusta kylästä toiseen ja nyt täällä Kanarialla sama toistui karnevaalikulkueesta toiseen. Iloisia bilettäjiä nämä Espanjalaiset!

Haudatun ja poltetun "sardiinin" raato festivaalin jälkeen

Haudatun ja poltetun “sardiinin” raato festivaalin jälkeen

Täällä oli hyvä jatkaa veneenkunnostustöitä – ja niitähän riittää… Ari vahasi kannen yläpuoliset osat ja kiinnitti mahdollisten myrskyjen varalta ruorimiestä ja ruorin sitomista varten vahvat D-rengaskiinnikkeet sitloodaan. Ulkopöydän kunnostuksen lisäksi päätin täällä kokeilla onnistuisiko koko perheen pyykkien peseminen käsin. Onnistuihan se vaikka aika työlästä onkin. Tunnen jo monia purjehtivia lapsiperheitä, jotka eivät käytä satamien kolikkokoneita vaan hoitavat pyykit laiturilla. Mitäs täällä muuta on kuin aikaa.

Pääsimme vihdoin myös grillailun makuun kun saimme laitagrillin asennettua ja pihvit paistumaan. Pyysimme Va Benen Jaskan ja Marinkin testaamaan sitä. Ilta oli mukava ja onnistuimme yllätys-DVD:n avulla pitämään lapset pois Jaskan kimpusta 😉

Surullinen SVB:n Seatec-fillari päätyi täällä parempaan kotiin. Ari ahkeroi pyörän ruostuneen rungon kimpussa tovin ja kun vielä La Corunasta ostettu erinomainen pyöränpumppu päätyi epähuomiossa satama-altaan pohjaan oli polkupyörän kohtalo sinetöity. Roskiksilta joku onnekas sen noukki vaivakseen.

Potkulaudoilla pääsee kovaa. Mahtavat fillaritiet takasivat tasaisen alustan millä potkutella.

Potkulaudoilla pääsee kovaa. Mahtavat fillaritiet takasivat tasaisen alustan millä potkutella.

Tutustuimme sentään toiseenkin kylään Fuerteventuralla. Irlantilaisen Selkie-veneen Trish pyysi meitä lähtemään läheiseen Playitasin kylään kävellen. Heillä on suunnilleen samanikäiset lapset kuin meillä ja kaikilla lapsilla omat potkulaudat matkassa. Trish muisteli, että kylään on vajaan tunnin matka, jotain kolme kilometriä. Playitas on mukava pikku kylä, jonka vieressä oli houkutteleva, tyylikäs urheilulomakohde. Seura oli mukavaa ja iltapäivä meni kuin siivillä. Matka tuntui hieman pitkältä, vaikka lapset jaksoivatkin potkutella ilman minkäänlaisia väsymyksen merkkejä. Illalla tsekkasimme matkan pituuden netistä: yhteensä 14km 🙂

Maalaus kuin tehty veneilevälle pariskunnalle

Maalaus kuin tehty veneilevälle pariskunnalle

Kameli oli Arin mielestä yksi kaupungin lempinäkymistä

Kameli oli Arin mielestä yksi kaupungin lempinäkymistä

 

 

Merirosvot

Merirosvot

Näinkin voi ansaita elantonsa

Näinkin voisi ansaita elantonsa

  • Twitter
  • Facebook
  • E-Mail
  • LinkedIn
  • Windows Live