Close

Mohammedia, Marokko

20 Apr Posted by in Kohteet | Comments Off on Mohammedia, Marokko
Mohammedia, Marokko
 

Helpotuksen huokaus, monesta syystä. Neljä päivää liian kuoppaisella merellä sai minkä tahansa laiturinpätkän tuntumaan paratiisilta. Tämän kruunasivat vielä Yacht Clubin toimintakuntoiset ja puhtaat suihkut. Sen lisäksi parinsadantuhannen asukkaan Mohammediassa turisti saa olla rauhassa kaupustelijoilta ja muilta turistibusineksen lieveilmiöiltä – kukaan ei kaupungilla kiinnittänyt meihin huomiota, vaikka olimme kadun ainoat valkonaamat.

Yacht Clubin laiturinpätkä

Yacht Clubin laiturinpätkä

Mohammedian satama on suuri öljyterminaali, jonka perukoilta löytyy paikallisen veneseuran laiturinpääty, johon huviveneen voi kiinnittää. Koko Marokon Atlantinpuoleisella rannikolla sijaitsee vain kaksi kaiken sään satamaa, Mohammedia pohjoisessa ja Agadir noin 300 mailia etelämmässä. Näin ollen Mohammedian merkittävyyttä alueelle purjehdittaessa ei voi väheksyä ja purjehtijoiden harvinaisuudesta kertookin aika karua kieltä tosiseikka, että paikkaan mahtuu maksimissaan 5 vierasvenettä kerrallaan.
Saapuessamme pohdimme puolisen tuntia mihin veneemme lykkäisimme. Huhuilimme jatkuvasti VHF:ään, mutta vastausta ei kuulunut. Ainoa tarpeeksi syvä ponttooni näytti täydeltä eikä houkuttanut jäädä matalaan veteen ankkuriinkaan. Tähyilimme laiturin päähän, josko siinä sittenkin oli yksi vapaa mooring line. Näköhavainto osoittautui oikeaksi ja kiinnityimme aivan laiturin päähän saksalaisveneen kylkeen. Kun Ari kiskoi tarpeeksi limanarua vedestä ylös, totesimme ikäväksemme narun olevan poikki. Olimme jo keulasta ja kyljestä kiinni, joten päätimme viedä kumiveneellä peräankkurin veteen. Aikamoinen urakka neljän päivän rääkin päätteeksi!

Tämä satamakolli oli saanut kalaa syödäkseen.

Tämä satamakolli oli saanut kalaa syödäkseen.

Vihdoin kolmen jälkeen aamuyöstä pääsimme nukkumaan. Heti seitsemältä veneen kannelle hyppäsi satamapoika ilmoittamaan, että meidän pitää heti kääntää veneen perä laituriin päin, jotta satamaviranomaiset pääsevät vierailulle puolen tunnin kuluttua. Veneen kääntäminen tuntui hyvin tarpeettomalta, joten neuvottelin pojan kanssa, josko selviäisimme keulaportaan laitolla. Pian hyppäsikin ensimmäinen mukava, sataman edustaja kajuuttaan. Seuraava, tullin edustaja, ei sitten halunnut taittaa prässihousujaan keulaportaissamme vaan kipusi viereisen veneen kautta kannellemme. Tästä noin tunnin päästä saapuivat maihintulopoliisin kaverit pyytämään passejamme ja vielä pari tuntia myöhemmin kaksi tyyppiä vaatimaan maksua oleskelustamme etukäteen. Maksaminen olikin sitten oma operaationsa. Kipparia juoksutettiin neljässä eri offiisiissa ja koska maksu piti suorittaa etukäteen tasarahakka paikallisessa valuutassa, emme uskaltaneet ostaa kovin montaa päivää kerrallaan. Eikun sama rumba uudelleen kolmen päivän jälkeen.
Saapuessamme emme tienneet ollenkaan mitä odottaa kaupungilta. Yacht Club on itsessään ihan siisti, mutta sijaitsee teollisen ympäristönsä vuoksi lievästi sanottuna karuissa maisemissa. Kalasataman laitamilla talot ovat ränsistyneitä ja kalatorin ympäristössä lukuisat katugrillit käryävät lounasaikaan. Yllätyimme kaupungin keskustassa iloisesti kun puisto oli kaunis ja puhdas sekä ravintolat siistejä. Kaupungin väkiluku triplaantuu kesäisin kun rikkaat marokkolaiset tulevat nauttimaan paikan rennosta tunnelmasta ja upeista hiekkarannoista.
P1030298Mohammediassa kannattaa tankata dieseliä: litrahinta öljynjalostaman kyljessä oli 0,80eur/litra. Ruokakaupat taas ovat kaukana satamasta ja valikoima oli meidän makuumme hieman erikoinen. Onneksi kaupungissa on paljon hyvänoloisia ravintoloita, varsinkin kauniin puistonlaidassa Restaurant du Parcissa sai mahtavaa ranskalaista ruokaa ja palvelu oli erinomaista. Kokemukseen saattoi vaikuttaa lievästi rajoitettu dieetti meriseikkailun aikana ;). Toisella vierailulla meitä kohdeltiinkin jo kuin vanhoja tuttuja. Yacht clubin uima-altaat olisivat olleet käytössämme noin kilometrin päässä suljetulla klubialueella. Vaikka paikka oli suljettu, kun piipahdimme paikalla, pääsimme kurkistamaan alueelle ystävällisen Mohammedin avustuksella. Hän puhui sitkeästi meille ranskaa ja sai meistä muutaman asian irtikin kun viritin ranskansanamuistini äärimmilleen. Va benekin saapui Mohammediaan, kun olimme jo valmistautumassa lähtöön kohti Gibraltaria. On ollut mukava jakaa kokemuksia toisen suomalaisvenekunnan kanssa tässä matkan varrella!

Rabat

Jokisuisto Rabatin satamaan on vaarallinen normaalillakin kelillä.

Jokisuisto Rabatin satamaan on vaarallinen normaalillakin kelillä.

Rabatiin halusimme alun perin mennä veneellä, mutta Mohammediassa muutimme mielemme, kun naapuriveneitä oli käännytetty verrattain hyvässä säässä satamaan johtavan joen suulta takaisin. Lähestyminen on kuolemanvaarallista yli kahden metrin swellissä, sillä jo pieni aalto nostaa suuaukolle surffareiden unelman. Vaikka sääikkunaa olisi löytynyt (1,6m swell ja kevyt tuuli), emme halunneet päätyä Rabatiin jumiin odottamaan sopivia säitä, koska poistuminenkin vaatii lähes ihanteelliset olosuhteet. Halusimme kuitenkin nähdä kaupungin ja junalla se onnistui sujuvasti.

Villi katusoittaja Rabatissa

Villi katusoittaja Rabatissa

Rautatieasemalle oli matkaa satamasta, mutta ystävällinen satamapäällikkö nappasi meidät kyytiin jo alkumetreillä. Olikin hyvä säästää jalkoja loppupäivän kävelyä silmälläpitäen. Rabatin medina oli paras kokemistamme tähän asti. Tavaroita sai rauhassa tutkia ja lapsia tietenkin kiinnostivat linnut, kalat ja kilpikonnat. Ainoastaan linnakkeella oli hennatatuoitsijoita ja “oppaita” kannoilta karistettavana.

Rabatin kasbah on kaunis

Rabatin kasbah on kaunis

Oleskelu Marokossa oli yllättävän rankkaa. Maa tarjosi kaikille aisteille tykitystä 24/7, kaikki oletukset tuntuivat kääntyvän päälaelleen. Tämä on Afrikkaa, eli byrokratia ja hajut ylittävät EU-normit, kerjäläiset ja kaupustelijat eivät ole niistä kuulleetkaan ja kaupungeissa näkyvä hyörinä on ällistyttävän eläväistä. Lähes kaikessa näkyvä ranskalaisuus tuo puuhaan kuitenkin pikantin lisän ja aina ei edes huomaa onko sitä Marseillessa vai Rabatissa. Joissain kohdin ollaan kehitysmaassa, joissain sivistysvaltion sydämessä. Ihmiset, myös viranomaiset, ovat poikkeuksellisen ystävällisiä ja hauskoja. Hintataso on joissakin tapauksissa ällistyttävän alhainen, bussit ja junat laadukkaita ja uusia. Liikenne on yllättävän helppoa, alkoholia ei juuri löydy, mutta paikalliset polttelevat pilveä ja juovat mintulla höystettyä vihreää teetä ahkerasti. Luonto on kaunista ja karua. Jos onnistuu välttämään turistirysien mahdottoman kaupustelun, maa on erittäin miellyttävä kokemus.

  • Twitter
  • Facebook
  • E-Mail
  • LinkedIn
  • Windows Live