Gibraltar on ehdottomasti yksi “pakollisista” kohteista kun siirrytään Atlantilta Välimerelle. Suureksi yllätykseksemme meidät käännytettiin pois molemmista Gibraltarin satamista, Marina Baystä ja Queensway Quay:sta, vaikka varsinainen sesonki ei alueella ole edes alkanut.

Superyachdeille kyllä näytti riittävän tilaa Marina Bay:ssä

Ensimmäisestä kerrottiin, että heillä on satamassa “töitä” kesken, kun taas toinen valitteli tilan puutetta. Onneksi La Línea de la Concepciónin Marina Alcaidesa sijaitsee hyvin lähellä rajaa  Espanjan puolella. Tämä satama on uusi ja huomattavasti halvempi kuin brittimarinat. Näkymät “The Rockille” ovat kohdallaan ja english breakfastit ovat kävelymatkan päässä. 2010 valmistuneessa Marina Alcaidesassa oli hyvin tilaa vaikka se onkin edullisuudellaan houkutellut paljon vakituisia talviasukkaita. Taas huomasimme olevamme Espanjassa, kun suihkuista tuli vain joka toisella kerralla lämmintä vettä. Kaiuttimiin suihkutiloissa oli sentään panostettu ja lattari-poppi soi taukoamatta suurella volyymillä.

La Líneassa oli rauhallista

Kaikki satamaan kaavaillut ostoskeskukset ja ravintolat ovat jääneet yhtä kahvilaa lukuun ottamatta suunnittelupöydälle. Satama ei kärsi Gibraltarin marinoiden tavoin sisään puskevasta swellistä ja tulipahan nähtyä kaksi hyvin erilaista kaupunkia samalla pysähdyksellä. Rajalla on passintarkastus ja tien yli rullaavia lentokoneita saa silloin tällöin odotella, muuten kaupunkien väliä on kätevä liikkua kävellen tai fillarilla. Gibraltarin puolelta löysimme hyvin varustellun venetarvikeliike Sheppard’sin, joka sai ison tilin kartoista, pilottikirjoista, polttoainesuodattimista jne. Espanjan puoleltakin olisi löytynyt vastaava, todennäköisesti halvempi kauppa, mutta ei tietenkään satamasta vaan jostain kyliltä. Gibraltarin rajalta löytyi myös erinomainen ruokakauppa Eroski, jossa oli suuri ilo käydä ostoksilla Marokon valikoiman jälkeen.

Tippukiviluolat olivat näkemisen arvoiset. Kaius oli näkemästään haltioitunut ja varma, että tämä oli kaikkien mörököllien syntymäpaikka.

Gibraltarilla turistoimme kätevästi taksilla mukavan amerikkalaispariskunnan kanssa. Kuski oli lievästi sanottuna poliittisesti suuntautunut ja syytti espanjalaisia milloin mistäkin brittien kaltoin kohtelusta. Kuski tosin itsekin asui espanjan puolella Gibraltarin kohtuuttoman hintatason vuoksi, siitäkin huolimatta, että rajanylitykseen kuluu (tietysti espanjalaisten kiusan takia) useita tunteja päivässä. Kierros oli hyvin järjestetty ja kattoi kaikki niemenkärjen päänähtävyydet.

Apinoita on joka lähtöön, kuten ihmisiäkin.

Olimme “myyneet” pitkät merimatkat lapsille Gibraltarin apinoiden varjolla, ja pelkäsimme nyt ettei niitä sittenkään löytyisi. Turhaan, sillä apinoita näkyi joka puolella, jopa alhaalla turistihälinän keskellä ravintoloiden takana. Apinat olivat kesyjä, kiipesivät autoihin sisälle ja näimmepä kun yksi  varasti taksista muovikassillisen tavaraa ja meni tonkimaan sen sisältöä talon katolle. Lapset olivat oletetun innostuneita näistä luontokappaleista. On ihan eri asia nähdä niitä vapaana vuorella, kuin eläintarhoissa vangittuna.

Kaiken kaikkiaan Gibraltar oli sympaattinen brittikaupunki: ei kovin kaunis rakennuskannaltaan, mutta hyvä fiilis siellä oli.