Meillä kävi hyvä tuuri tuulien suhteen ja ensituntumamme Välimeren purjehdukseen näin muutaman vuoden tauon jälkeen oli oikein miellyttävä: sopivasti myötätuulta ja aallokko tuntui Atlantin jälkeen leppoisalta. Perinteisesti Välimeren tuulia sopii aina kirota joko liian kevyiksi tai liian koviksi, mutta ainakin näin keväällä valitus tuntuu kyllä aiheettomalta.

Etapit:
26/04/13 La Linea – Sotogrande (17,3 mpk)
28/04/13 Sotogrande – Fuengirola (37,2 mpk)
29/04/13 Fuengirola – Marina del Este (46,2 mpk)
01/05/13 Marina del Este – Aguadulce (62 mpk)
04/05/13 Aguadulce – Cabo de Gata (19,3 mpk)
05/05/13 Cabo de Gata – Cama de los Novios (53,3 mpk)
06/05/13 Cama de los Novios – Aguilas (3,4 mpk)
07/05/13 Aguilas – Cartagena (31,8 mpk)
11/05/13 Cartagena – Torrevieja (39,3 mpk)
12/05/13 Torrevieja – Santa Pola (16,8 mpk)
13/05/13 Santa Pola – Alicante (13,2 mpk)
15/05/13 Alicante – San Antonio, Ibiza (95,7 mpk)

Sierra Nevadan lumihuiput taustoittaa Costa del Solia

Vaikka tuulet olivat hyvät, ilmat tuntuivat näin äkkikäteen yllättävän kylmiltä – Atlantin vesi kun on näin keväisin selvästi Välimeren vettä lämpimämpää ja tämän vaikutus tuulen kylmyyteen oli selkeä – yllättävän kylmä ilma pakotti meidät sekä käynnistämään veneen lämppärin, että vetämään päivälläkin niskaan ihan täyden purjehdusasun, perinteisesti Välimerelle ajatellun shortsit + t-paita –linjan sijaan.

Cabo de Gata on luonnonsuojelualue jota developerit eivät ole päässeet pilaamaan

Gibraltarin salmen vaikutus tuulien suhteen ulottuu koko Costa del Solin alueelle ja tällä kertaa tuuli oli meille myötäinen usean päivän ajan – etenimme pari päivää hurjaa vauhtia pelkän isopurjeen voimin mutta onneksi sekä Fuengirolan että Marina del Esten kohdalla rannikossa on pieni mutka, joka tarjosi tuulelta hyvän suojan ja satamalaituriin ei tarvinnut siten tulla kolistelemalla. Sotogranden ja Fuengirolan välillä saavutimme luultavasti oman epävirallisen nopeusennätyksemme: 37 mailin legillä keskinopeutemme satamavalmistelut mukaanluettuna nousi 6,8 solmuun. Aaltosurffissa veneen päivän huippunopeus oli 11,2 solmua, taisi sekin olla jonkin sortin ennätys. Välimerellä aallokko nousee nopeasti jyrkäksi, mutta tämä ei myötätuulessa haitannut, eikä aalto pyörittänyt venettä valtameriaallokon tapaan. Välimeren aallokkoa on kuitenkin parasta kunnioittaa ja esimerkiksi kolmen metrin korkuinen vastainen aallokko Välimerellä pysäyttää etenemisen melkein veneeltä kuin veneeltä, kun valtamerellä tästä ei vielä ole juurikaan haittaa.

Kirkkaassa vedessä näki hyvin kuinka ankkuri oli kaivautunut oikeaoppisesti lähes kokonaan hiekkapohjaan

Purjehdus tällä rantaosuudella on täysin erilaista kuin Atlantilla myös satamien määrän suhteen: huvivenesatamia on Costa del Solin länsipäässä ja Costa del Blancan Valencian osuudella kirjaimellisesti vieri vieressä – mitä tahansa kelin kanssa käykin, suojasatamia löytyy runsaasti. Toisaalta luonnonlahtien ja saarten puute Costa del Solilla estää ankkuroinnin, jos tuuli ei illaksi tyynnykään. Costa Blancan eteläosan suhteen tilanne on hieman toinen – täällä luonnonlahtia on enemmän, mutta nämä tarjoavat suojan lähinnä vain NE –tuulelta. Kohdallemme sattunut eteläinen myötätuuli esti tehokkaasti näiden hyödyntämisen, joskin eteneminen kävi sitten sitäkin joutuisammin. Myös merivirta auttaa etenemisessä tähän suuntaan. Jos tuuli mahdollistaa luonnonsatamien käytön, on näiden pohjassa yleinen hiekka kuitenkin hyvä alusta ankkuroinnille.

Saimme Suomesta Tuulan kyydissä uuden perälipun aiemman jo pahasti kauhtuneen tilalle

Vaikka monet tämän rannikon kaupungit ovat jokseenkin tylsän näköisiä turistirysiä, on joukossa myös muutamia oikeita kaupunkeja: itse koimme Almerian, Cartagenan ja Alicanten kaupungit hyvin miellyttäviksi. Benidorm on rannikolla erikoinen poikkeus: turistikaupungin silhuetti muistuttaa lähinnä New Yorkia pilvenpiirtäjineen ja se istuu kovin oudosti ympäristöönsä. Eri kohdin rantaa komistaa taustalla olevat vuoret ja Costa del Solilla paikoin voi nähdä Sierra Nevadan vuoriston lumeen peittyneet huiput. Kaikkialla näkyviä kasvihuoneita on kiittäminen Pohjois-Euroopan markettien kasvisantimista. Näiden vastapainona rannalla toki näkyy myös lukuisia arabien aikanaan rakentamia alcazaba-linnoituksia.

Kausi Välimerellä on tässä vaiheessa vielä tukevasti alkuvaiheessa ja merellä veneitä näkyi todella vähän. Monissa Aguadulcessa sekä Cartagenassa talvehtivissa veneissä ei oltu vielä vaivauduttu laittamaan purjeita paikoilleen ja miehistö nautiskeli lähinnä joutilaisuudesta. Keskustelujen perusteella suosituin ajatus oli lähteä kohti Baleaareja kesäkuun alussa. Tämä näkyi satamien hinnoissa, joista useimmat ovat olleet tähän asti varsin kohtuullisia, eli hintahaarukassa 17 – 33 euroa/yö.

Yksi Costa Blancan kauniista hiekkarannoista

Koimme Alicantessa nähneemme jo tarpeeksi tätä rannikkoa ja halusimme myös edistää matkamme etenemistä, joten irrotimme köydet kolmelta aamuyöstä ja lähdimme ajelemaan suoraan kohti Ibizaa. Etenemällä rannikkoa vielä 50 mailia pohjoiseen Cabo de Naon kärjen edustalle, löytyy satamia, kuten Denia, jotka ovat Baleaareja selkeästi lähempänä, mutta sääennusteen näyttäessä erisuuntaisia kovia tuulia seuraavien useiden päivien ajalle, tämä vaihtoehto olisi samalla tarkoittanut meille useamman päivän odottelua, joten jätimme tällä kertaa väliin.

Mummi ja Kaius ruorissa

Lähestymässä Ibizaa hyvällä vauhdilla