Close

Bonifacio, Korsika

09 Jun Posted by in Kohteet | Comments Off on Bonifacio, Korsika
Bonifacio, Korsika
 

Bonifacio on yksi niistä Välimeren satamista, joissa on käytävä veneellä edes kerran. Sitä pidetään yhtenä Välimeren ehkä kauneimmista satamista. Laituripaikat ovat siellä kiven alla ja jonkinasteinen hässäkkä on taattu. Bonifacion lähestyminen mereltä on uskomaton kokemus. Edessä on korkeaa vaaleaa kiviseinämää ja pieni aukko mistä ajetaan sisään satamaan. Ylhäällä jyrkänteen reunalla roikkuu linnoituksen ulommaiset talot painovoimaa uhaten.

Bonifacion satamassa on usein hässäkkää.

Bonifacion satamassa on usein hässäkkää.

Saavuimme paikalle kovassa tuulessa. Veneen manööveeraus siinä kelissä ei ollut helppoa ja jouduimme etsimään paikkaa pitkään. Meitä oli hieman varoiteltu satamasta ja suositeltu läheistä ankkurointilahtea, mutta halusimme silti fiilistelemään lähemmäs kaupunkia. Sataman perällä oli paikkoja meidän kokoisillemme veneille, mutta toisen veneen kanssa melkein törmättyämme jätimme pieniin paikkoihin ahtautumisen sikseen. Seuraava yritys oli kiinnittyä kyljittäin kauemmas sataman suuta kohti. Siellä oli sopivasti yksi paikka jäljellä, mutta siihen veltto satamamaakari ei antanut meidän tulla vaan hätisti meitä pois tympeällä ilmeellä ja kädenheilautuksilla. Keulaedeltä paikkaan olisi saanut tulla, mutta siinä tuulessa operaatio olisi ollut melkoisen mahdoton eikä satamamaakari näyttänyt eleelläkään olevansa valmis siinä auttamaan. Koskaan en ole ennen nähnyt marineron seisovan kädet selän takana ojennetun köyden edessä. Vähän myöhemmin tuli mieleen, että ehkä kyseessä ei ollutkaan sataman edustaja vaan kaveriaan paikalle odottava tyyppi, joka halusi esittää olevansa viranomainen, sillä kuka ranskalainen nyt sunnuntaina olisi töissä?

1674Mutta tjaa, pitää muistaa, että kyseessä on muutenkin “hieman” isommille veneille tarkoitettu satama. Jotain kertoo sekin ettei sataman varausjärjestelmä hyväksy varauksia alle 18 metrisiltä aluksilta. Päädyimme lopuksi paikkaan, jossa laid mooring köysi oli niin paksu ettei se mahtunut kunnolla kannen ja knaapin väliin, saatikka vinssille. Sähkötolpassakin oli reidenpaksuinen pistoke – meidän pikkutöpselillä ei kannata moista edes lähestyä. Halvastakaan satamasta ei ole kyse sillä satamamaksu oli 40 eur/yö ilman sähköä. Kaikesta sähläyksestä huolimatta olimme tyytyväisiä, että jäimme.

1672Illastimme muutaman askeleen päässä veneestä hauskan ranskalaiskokin kodikkaassa ravintolassa. Kokki ihmetteli kovin miksi emme ole tämän ruskettuneempia, vaikka olemme Suomesta asti purjehtineet (salaisuus: SP30-50, bimini ja viileähköt ilmat). Ruoka oli taas viikon sisällä kolmannen eri kulttuurin tuotos! Hyvää periranskalaista ruokaa, yrteillä höystettyä pihviä, crepesejä… ja eloisa kokki. Yötä viihdytti naapuriveneen venäläinen seurue: kitara soi ja venäläiset laulut raikuivat. Olivat hyvin taitavia, joten pieni slaavilainen meininki ei häirinnyt.

Kaupunki on jakautunu  kolmeen osaan: merenpinnan La Marineen sekä ylhäällä 800-luvulla rakennetun linnakkeen kohdalla sijaitseviin Haute Villeen (yläkaupunki) ja Vieja Villeen (vanha kaupunki). Linnakkeen sisällä oleva keskiaikainen kaupunki on hyvin viehättävä. Ravintolat ovat mahtavia ja joistain niistä on uskomattomat näkymät merelle, roikkuvathan talot kirjaimellisesti meren päällä. Turisteja oli kaduille ahtautunut kiitettävä määrä. Ilma lämpeni vihdoin kesäiseksi.
Joskus tuntuu että näillä etelämaalaisilla on asiat paljon paremmin kuin mitä ansaitsevat 😉

1643Jos nyt ranskalaistyylinen aamiainen ei ollut mikään kaksinen, kävelykadun ilmapiiri ja erinäiset showt, joita todistimme korvasivat sen täysimääräisesti. Vieressä kalastaja myi öisen saaliinsa – heti rantaan tultuaan kiikutti jättikokoisen ravun arvatenkin parhaiten maksavaan ravintolaan ja myi loput kalat paikallisille rouville ja ravintoloitsijoille. Lokki seurasi tiiviisti vierestä ja aina kalastajan kääntäessä selkänsä siirtyi määrätietoisesti kalalaatikoita kohti. Lopulta kalastaja palkitsi uskollisen kaverinsa pienellä punaisella sintillä. Kaupanteko oli nopeasti saatettu päätökseen laatikoiden tyhjentyessä pikavauhtia, mutta vielä tunnin päästä kalastaja istui viereisessä baarissa suurimman osan saaliista ostaneen ravintoloitsijan kanssa, kalat iloisesti muovipusseissa maassa… kylmäketjusta ei kai tarvitse niin välittää.

  • Twitter
  • Facebook
  • E-Mail
  • LinkedIn
  • Windows Live