Close

Vuosi vesillä

09 Jun Posted by in Merielämää | Comments Off on Vuosi vesillä
Vuosi vesillä
 

Kalenteria katselemme sen verran, että näyttäisi vuosi kuluneen aurinkoisista läksiäisistämme Suomenlinnassa. Ystävämme Marika ihmetteli ennen matkaa, mitä tekemistä siellä veneessä voi olla, luulisi ajan käyvän pitkäksi. Ei ole käynyt aika pitkäksi, päinvastoin! Salakavalasti mieli jo suunnittelee seuraavan kesänkin purjehduskohteita…

229Turisti vai mikä kumman matkapurjehtija
Tässä elämäntyylissä näkee toinen toistaan mahtavampia paikkoja. Useimmat niistä löytyvät lomaesitteistäkin. Turistiksi on itseään silti vaikea mieltää, vaikka samoja palveluita käytetäänkin ja samat nähtävyydet kolutaan. Toisaalta aikataulumme on kiireettömämpi kuin perusturistilla, toisaalta piipahdamme mestoilla päivän tai kaksi jatkaaksemme heti kohta matkaa. Oleskelun pituus mitoitetaan aina kiinnostuksen ja ennen kaikkea säiden mukaan. Satamissa elämämme ei ole silti pelkkää rentoilua. Koti seuraa kotitöineen mukana ja siksipä matkailuaktiviteettien lomassa pestään myös pyykkiä, siivotaan, huolletaan venettä ja käydään ruokakaupassa. Koulu- ja muut työt seuraavat myös mukana.

152Joskus on uusista kohteista mennyt terä lievän travel fatiguen, matkustusväsymyksen kourissa. Onko edes mahdollista kyllästyä uusiin kulttuureihin, maailmaan? Miksi joskus tekee mieli uuteen satamaan päästyään vain jäädä veneelle notkumaan vaikka kaupunki olisi turvoksissa toinen toistaan järisyttävämpiä historiapläjäyksiä? Entä voiko purjehtia liian paljon, purjehdusväsymykseen asti? Merimaileja on kertynyt jo usean suomalaisen purjehduskauden verran. Suomessa veneellä on kiva päräyttää vaikkapa iltapurjehdukselle tai sunnuntaina Lauttasaaresta kiertämään Kasuunia. Matkapurjehtijalle ei taida sellainen tulla mieleenkään. Kun on päässyt satamaan tai ankkurilahteen, ei siinä ole tarvetta päästä enää vesille. Purjehdusta tehdään matkamielessä, seuraavan kohteen siintäessä mielessä. Toki vieraiden ratoksi voi merellä pyörähtää, mutta ei se juuri muuten mieleen tule.

Tästä tulee väistämättä mieleen: kaikkea kohtuudella, kohtuuttakin. Millaista olisi elämä, josta ei tarvitsisi repäistä itseään irti vuodeksi tai pariksi, vaan limittää ja lomittaa töitä, purjehdusta, vapaata aikaa perheen kanssa ilman tarkkaa lomapäivien laskemista ja työelämän “kuria”?

Etapit ja kohteet

SONY DSCSONY DSCAlkumatka Suomesta Kanarialle oli aktiivista purjehdusta, sitä seurasi rennoista rennoin talvi Kanarialla. Koko tähänastisen matkan rankin meriosuus koettiin Marokossa vastatuuleen hakaten, ja sen jälkeen eteneminen Espanjassa tuntui tottumattomalle hetken kiireiseltä. Vaikka kuinka yrittää luokitella ja arvioida kohteita, on mahdotonta nimetä mitään top 5 kohdelistaa. Hienoja paikkoja on tässä Euroopan rannikolla ja sen tuntumassa lukuisia ja monia niistä jäi meiltä väliinkin. Ehkä vähiten jää kaipaamaan Englantia, Espanjan Costa del Solia tai Teneriffaa. Missään vaiheessa ei ole vielä ollut liian kuuma, melkein toivoisi että nämä pari viimeistä kuukautta näyttäisi mitä kuumuus on. Koko matka on ollut yhtä kevättä, mikä sinänsä on ollut hienoa. Sadetta on silti sattunut matkallemme hyvin harvoin.
Vielä on kesää ja merimaileja edessä kokonaisen koululaisten kesäloman verran! Turkkiin on enää noin 900 mailia, sehän menisi tarvittaessa vajaassa viikossa 😉 Onneksi siis on aikaa fiilistellä eri kohteissa tässä välillä. Napolissa ystävien seurassa, Sisiliassa ja Kreikan saarilla jogurtti-hunaja-pähkinä-aamiaisista nauttien.

1518Budjetti jousti reilusti
Emme yrityksestä huolimatta löytäneet itsestämme budjettimatkailijaa. Jotenkin veneessä elämiseen yhdistyi mielessä ennen matkaa jonkin asteinen sniiduilu. Eniten on joustanut veneen korjausbudjetti. On ollut tärkeää pitää vene hyvässä kunnossa eikä siksi korjauksista, huollosta, työkaluista ja varaosista ole säästelty.

Ruokabudjetti oli alunperinkin vähän pielessä, se kun oli laskeskeltu lukemiemme blogien pariskuntien budjetin mukaisesti… Meitä kuitenkin on neljä, vaikka lapset usein ravintoloissa jakavatkin yhden annoksen keskenään. Ruokahuolto on tuntunut muutenkin niin hankalalta pienen jääkaapin ja alituisesti vaihtuvien kauppojen vuoksi, ettei ole jaksanut nähdä erityistä vaivaa edullisesti syömisen takia. Sitä paitsi paikalliset herkut kuuluvat ehdottomasti tähän kokemukseen tärkeänä osana!

Matkailubudjettia ei ole paljon tarvinnut miettiä, auton vuokraaminen on ollut keskimäärin hyvin edullista eivätkä museoiden tai muiden nähtävyyksien pääsymaksut ole paljon kukkaroa verottaneet. Konsertteja ja muita kulttuuririentoja taas ei ole tähän lapsiperhe arkeen saanut sovitettuakaan.

Ankkuroitumista olisi ennen matkaa kuvitellut olevan enemmänkin, ja siihen venettäkin on varusteltu. Onneksi kivoja ankkurointipaikkoja löytyy Välimerellä edetessämme enenevissä määrin. Tähän asti satamamaksut ovat pysyneet ennakoidussa haarukassa. Välimeren kallein osa tuli katettua “alennuskauden” aikaan touko-kesäkuussa.

 

SONY DSCKuka olikaan se kapteeni? Eli työnjaosta veneessä
Meillä jos kellä oli ajatus, että molemmat osaavat veneestä kaiken ja osallistutaan tasapuolisesti kaikkiin hommiin. Hanna kävi lukuisia kursseja kiriäkseni kiinni Arin taitoja, luki matkapurjehduksesta kirjoja ja kun vene ostettiin osallistui kaikkiin veneen huoltotoimiin. Käytäntö veneessä onkin ollut sitten vähän toista. On ollut selvää, että toinen on enemmän vastuussa veneestä ja toinen lapsista. Lapsiperheen arki ruoanhankintoineen ja -laittoineen, pyykkeineen, jatkuvine siivouksineen, on veneessä työläämpää kuin maissa. Roolit täytyisi vaihtaa täysin päittäin, jos tilanteeseen haluaisi muutosta. Monelle modernille nykynaiselle voi veneeseen muutto olla aikamoinen shokki, varsinkin jos lapsia on mukana purjehduksella. Veneessä asuttaessa niitä perinteisempiä miesten töitäkin sitten piisaa, verrattuna elämään maissa. Ei ihme, että monet miehet haluavat merille! 😉 Ehkä sitten kun lapset kasvaa työnjakokin tasapainottuu…

Ekologisuus
Ehkä matkapurjehdus on ekologisesti kestävin tapa olla ja ainakin ekologisin tapa matkustaa. Se ei silti ole ollut meille päällimmäisenä mielessä, eikä siksi ole muuntunut raikkaasta pullovedestä luopumiseen tai ruokien pakkausmateriaaleissa tinkimiseen. Olemme myös surutta käyttäneet konetta tuulen loppuessa, joskin pienen ja kevyen veneemme polttoainekulutus on vähäinen.

 Sosiaaliset suhteet

 

Vuoden aikana olemme tutustuneet harmittavan vähän paikallisiin ihmisiin lyhyitä keskusteluja lukuun ottamatta. Se vaatisi hieman enemmän aikaa paikoillaan. Muiden veneilijöiden kanssa on ollut antoisaa vaihtaa kokemuksia. On tavattu hyvin monenlaisia purjehtijoita, monenlaisilla suunnitelmilla. Lapsiperheitä olisi toivonut olevan satamissa enemmän. ARC:n, eli suositun Atlantinylitystapahtuman yhteydessä seikkailunnälkäisiä venekuntia tuli vastaan selvästi Välimerta enemmän, jossa tyypillistä on pitää venettä esim. 5 vuotta yhdessä paikassa.

Henkinen matka

1162Vuoden aikana on ollut aikaa olla hetkessä, ajatella, fiilistellä, kaukana suomalaisen yhteiskunnan odotuksilta, ehdollistumilta ja muka-pakoilta. Vaikka matkalla on tehty töitäkin, niistä on puuttunut tyypillinen paine ja kiireentuntu. Ehkä tärkeintä sillä saralla on palautunut työinto – ei paluu hullun kiireiseen lapsiperhe-työntekoarkeen, vaan omilla ehdoilla työnteko sellaisten asioiden parissa, joilla on itselle merkitystä.

Tämä matka valmentaa tehokkaasti siihen totuuteen, että maailmakin muuttuu jatkuvasti. Jatkuva muutos on arkipäivää: käytännössä vähintään uudet venenaapurit, erilainen vesijohtoliitin, ruokakaupan sijainti ja valikoima, mistä löytyy kaupungin karttaa, voiko täällä pestä pyykkiä, mistä löytyy hyvä ravintola… Joustavuutta siis on kehitetty entisestään, kykyä hyväksyä maailma sellaisena kuin se eteen kunakin päivänä avautuu. Minkä arvoisena pitää tätä kaikkea? Lasten ohikiitävän lapsuuden läheltä seuraamista, turkoosissa vedessä ankkurissa killumista, luonnon täysimääräistä arvostamista, maailman koon kokeminen… suhteessa vene-elämän pieniin epämukavuuksiin: vuotava keula, pienet tilat, liian keinuva meno, pikkuruinen jääkaappi…Tällaisella matkalla ei toki ole mitään takeita muutoksesta, matkan voi ottaa pelkkänä suorituksena.

Olennaista oli lähteä, sopia lähtöpäivä. Paluupäivän jätimme tarkoituksella avoimeksi. Halusimme itse kokea mikä tuntuisi sopivalta ajalta merellä, ilman tiukkoja sitoumuksia paluusta. Voiko olla loputtomasti reissussa – onko joskus purjehtinut tarpeeksi? Meri tuntui tehneensä tehtävänsä noin vuodessa ja tämä loppu onkin haikeaa luopumista ja uusien juonien suunnittelua.

  • Twitter
  • Facebook
  • E-Mail
  • LinkedIn
  • Windows Live