Sardiniaa on siunattu kauniilla La Maddalenan saaristolla, joka on myös ymmärretty suojella pahimmilta rakennushankkeilta. Pitkästä aikaa liikkeellä näki runsaasti purjeveneitä, sekä normaalikokoisia jaloissa mitattavia että steroideilla vahvistettuja metrimittaisia.

Paikallista kalaa Maddalenassa

Vietimme ensin pari päivää La Maddalenan kylän pienille veneille tarkoitetussa viihtyisässä satamassa. Sataman tehokas kumiveneilevä kaksikko auttoi meille paikan laiturista ja hintakin yllätti edullisuudellaan (26eur/yö). Suihkut tosin joutuu ostamaan erilliseltä yritykseltä. Kylä on hieno lukuisine aukioineen ja kivoine ravintoloineen. Detto- ruokakauppaan oli hieman matkaa mummokärryn kanssa, mutta upea valikoima korvasi vaivan. Täältä saimme myös prepaid-liittymän, joka helpottaa internetin kaipuuta huomattavasti. TIM operaattori löi pöytään erinomaisen diilin kuukaudeksi, joka meillä on tarkoitus Italiassa viettää.

Saaristo on matala ja karikkoinen mutta vesi on ihanan turkoosia!

Säiden salliessa pääsimme taas kokeilemaan Rocnan pitävyyttä ankkurilahdissa. La Maddalenan saaristo on karuhkoa, Välimerelle epätyypillisen karikkoista – ja ei, tämä ei ole tikkuviidakko, vaan navigoida saa ihan huolella ilman viitoitusta. Lahtiin mennessä saa olla tarkkana ettei aja yllättävissä paikoissa oleville kareille. Saarilla ovat lähinnä terävää kiveä ja matalaa kasvillisuutta sekä joitain maisemaan kauniisti upotettuja asumuksia. Lahtiin porhaltaa yhtenään turistipaatteja Sardinian kohteista. Illaksi lahdet toki rauhoittuvat.

Erikoiset kivimuodostelmat ovat saariston tunnusmerkki

Cala Villamarina- lahti sijaitsee lähellä La Maddalenan kylää San Stefanon saarella. Kovasta tuulesta huolimatta saari blokkasi aallon hyvin. Seuranamme oli yötä myös jenkkivene, joka veti varmistukseksi vielä köyden maihin. He merkitsivät köyden fendareilla ja valaisimella – tuollaista pedanttisuutta saa harvoin todistaa!
Seuraavana päivänä siirryimme Cala Santa Mariaan, Isola Santa Marialle. Sieltä löysimme turkoosivetisen paratiisin, jossa viihdyimme kaksi yötä. Lapset harjoittelivat kumiveneellä soutelemista (köydenmitan päässä vielä tässä vaiheessa). Uimaan ei uskallettu meduusojen ja kylmien säiden vuoksi taaskaan.

Kaislalle Costa Smeraldan tyyli sopi luonnostaan

Mistraali alkoi puhaltaa ja jouduimme palaamaan sataman turvaan vaikka vielä hetken olisi kauniissa ja rauhallisissa lahdissa viihtynytkin. Valitsimme Palaun sataman tällä kertaa hinnan perusteella, sillä kaikki satamat etelään päin oli pilottikirjojen mukaan sarjassa äärimmäisen kallis mm. maailmankuulu Porto Cervo. Saavuimme satamaan

Superjahtiregattan reitti kulki Maddalenan saariston läpi

juuri ennen ukkosmyrskyä ja ehdimme sopivasti tankata. Satama oli kuitenkin sillä hetkellä tupaten täynnä, joten meidät ohjattiin odottelemaan poijupaikalle. Poijuhaan kanssa kikkailu sujuikin kivasti kaatosateessa. Ei kulunut kauaa kun ystävällinen satamapoika tuli hakemaan meitä vapautuneeseen paikkaan. Satamakonttorin aukioloajat jäivät mysteeriksi kun saimme satamamaksutkin maksettua vasta toisena oleskelupäivänä. Kylässä on paljon pizzerioita, mutta eipä paljon muuta merkillepantavaa – sekin on vaihteeksi ihan kivaa 😉

Grilliherkuttelua ankkurissa

Riippukeinu asennettuna spinnupuomiin

Turkoosi naurattaa!

Maddalenalla yö oli niin samettinen että tuntui kuin koko maailma olisi photoshopattu

Kaisla ihastui täällä soutamiseen!

52m Alloy Yachts oli ankkurinaapurinamme

Palaun rantaa

Palau

Sardinia on osa kauneinta Välimerta