Itea on pienehkö kaupunki Korintin lahden pohjoispuolella, hieman sivussa yleisestä Korintin kanavaan suuntautuvasta venereitistä. Me tulimme tänne oikeastaan kahdesta syystä, siksi että kaupungin lähellä on yksi Kreikan antiikin ajan hienoimmista nähtävyyksistä, Delfoi, ja koska kaupunki on ns. “Port of Entry” ja kuvittelimme saavamme täältä Kreikan purjehduslupamme vihdoin kuntoon. Lupapaperia ei täältäkään heltynyt, mutta Delfoi nähtiin.

Iteassa parasta oli rantakatu ja sen tavernat

Opimme vasta Itean satsamapoliisilta, että purjehduslupapaperia, Dekpaa, ei satamapoliisilta saa, vaan samassa toimistossa työskentelevältä civil servantilta, joiden palvelukset ovat käytettävissä vain arkipäivisin, klo 9-14 välillä. Mesolongionissa olin paperia myöskin käynyt kyselemässä, mutta siellä olivat oikeat dokumentit loppu, joten ajattelin että ainakin port of entry -tasoisessa Iteassa asia saadaan hoidettua. Täällä asiamme kuitenkin kaatui viikonloppuun.

Arille käynti Iteassa oli jo toinen, koska oli aikanaan purjehtinut vanhempiensa veneen Kreikkaan, jolloin saavuttiin pitkältä legiltä Maltalta juuri Iteaan. Silloinkin mieleen jäi kaupungin tietty unisuus ja ajattomuus. Mielikuva piti edelleen paikkansa, ainakin päivisin, mutta illalla kaupungin rantaviivaa seuraava kävelykatu heräsi mukavasti henkiin ja kaupungissa oli oikein mukava tunnelma. Iteaan oli tällä välin rakennetttu huviveneita varten marina, mutta hanke oli jäänyt kesken, mikä ei Kreikassa näytä olevan kovin tavatonta. Vierasveneet kiinnittyivät kyljittäin lähinnä aallonmurtajan kylkeen. Itse saimme paraatipaikan ensimmäisen päälaiturin kupeesta, josta oli vain 100 metrin matka kaupungin keskustaan. Loistava sijainti, joskin monien kaupunkilaisten iltakävelyreitti seurasi lauturin reunoja, joka hieman rajoitti yksityisyyttä.

Delfoin teatteri ja sen alla Apollon temppeli, josta käsin oraakkelit toimivat

Lauantai-aamuna Kaisla ja Ari hyppäsivät Delfoin (Delphi) bussiin, jonka pysäkki oli käytännössä laiturimme päässä. Bussilipun hinta, 1,9 eur/pää/suunta ei päätä huimannut ja ilmastoitu ajoreitti vuoren rinnettä ylöspäin oli oikein miellyttävä. Bussipysäkki oli Delfoin kylän keskustassa, josta käveltävää antiikin Delfoihin kertyi noin 400 metriä. Antiikin Delfoi sijaitsee poikkeuksellisen kauniilla paikalla kahden suuren kallion välissä ja vaikka vanhoista rakennuksista on arkeologien toimesta pystytetty kokonaan vain Ateenan kaupungin aarekammio, paikka oli oikein vakuuttava.

Athene Pronaian Tholos on erityisen kaunis rakennus jopa raunioinakin

Vielä parempi oli paikalle rakennettu museo, johon oli kerätty alueelta löydettyjä aarteita ja taideteoksia. Ja näitä riitti. Esineiden taso oli niin käsittämättömän loistava, että ne selvittivät hölmöllekin, kuinka arvokkaasta paikasta aikanaan täällä oli kyse. Delfoi oli kuuluisa oraakkelistaan, jota konsultoitiin aina kun tärkeitä päätöksiä piti tehdä. Useat hellenistiset kaupunkivaltiot osallistuivat Delfoin ylläpitoon ja asiassa varmasti auttoi myös ennustuksen vastaanottoon vaadittu lahja. Ennustuksia jaettiin täältä ainakin yli tuhannen vuoden ajan ja toiminnan kulta-aika ajoittui vuosille 600-400 eaa.

Theseus uhkaamassa miekalla Amazonien kuningatarta Antiopeiaa. Tarun mukaan Theseus kuitenkin rakastui Antiopeiaan, jolloin hänestä tuli ainoa kreikkalainen, jolla koskaan on ollut amazoni vaimonaan

Ajomies, pronssinen ihmisen kokon tehty patsas on Kreikan kansallisaarteita

Yksityiskohta jumalten ja jättiläisten välisestä myyttisestä taistelusta

Veljesten patsaat edustavat Peloponnesolaista tyyliä

Naxoksen saaren lahjoittama naisleijona/kotka seisoi aikanaan 12 metrisen pylvään nokassa