Close

Turkin Turkoosirannikolla (17/8 – 2/9/2013: 253 mpk)

12 Sep Posted by in Kohteet, Matkanteko | 2 comments
Turkin Turkoosirannikolla (17/8 – 2/9/2013: 253 mpk)
 

Talismanin tämän kauden viimeinen reissu kohdistui Turkin kuuluisalle Turkoosirannikolle, alas Bodrumista Fethiyen lahdelle ja takaisin pohjoiseen Marmarikseen. Reissun jälkeen vene nostettiin ylös odottamaan ensi vuoden seikkailuja. Matkalle lähdettiin koulujen jo alettua poikaporukalla. Keskimäärin 29C asteinen vesi takasi uintiharrastuksen suosion ja kulttuuripuolesta huolta piti reitin varrelle valikoituneet rauniot.

Etapit:
17/8/2013 Bodrum -> Knidos (24,6 mpk)
19/8/2013 Knidos -> Dirsek (31,2 mpk)
20/8/2013 Dirsek -> Bozuk Buku (15,5 mpk)
21/8/2013 Bozuk Buku -> Marmaris (26,3 mpk)
22/8/2013 Marmaris -> Cleopatra’s Bath (42,1 mpk)
23/8/2013 Cleopatra’s Bath -> Göcek (8,4 mpk)
25/8/2013 Göcek -> Tomb Bay (6,8 mpk)
26/8/2013 Tomb Bay -> Fethiye (13,5 mpk)
27/8/2013 Fethiye -> Gemiler Isl. (15,7 mpk)
28/8/2013 Gemiler -> Ekincik (33,4 mpk)
30/8/2013 Ekincik -> Turunc Buku (29,1 mpk)
2/9/2013 Turunc Buku -> Marmaris Yacht Marina (6 mpk)

Turkoosirannikko on kulttuuria ja hauskanpitoa vedessä

Turkoosirannikko on kulttuuria ja hauskanpitoa vedessä

Turkin rannikko tarjoaa veneilylle maailmanmittakaavan puitteet, muodostaen Kreikan Egeanmeren saariston kanssa ehkäpä Euroopan parhaan purjehdusalueen. Vuoristoinen rannikko, poikkeuksellisen puhdas ja kirkas vesi sekä runsas joukko suojaisia luonnonsatamia houkuttelee luontomatkaajaa. Useimmista lahdista löytyvät ravintolat takaavat ruokahuollon helppouden, kun taas joka puolella makaavat antiikin rauniot tyydyttävät kulttuurinnälkää. Ruoka Turkissa on poikkeuksellisen maukasta.

Fethiyen lahden jylhää maisemaa

Fethiyen lahden jylhää maisemaa

Veneily keskittyy tällä rannikolla erityisesti alueelle, jossa mekin tämän vuoden reissumme seilasimme. Tämä ”Turkoosirannikon” osa alkaa hiukan Bodrumin pohjoispuolelta ja päättyy Fethiyen lahden eteläpuolelle. Alueen lomakaupungit Bodrum, Marmaris ja Fethiye lisäävät soppaan myös ripauksen aktiivista yöelämää.

Jos Turkista jotain huonoa sanottavaa löytää, on se hintatason nousu: marinat ovat laadukkaita mutta kalliita, ruokaa löytyy jokaiseen, mutta usein myös kalliiseen hintatasoon ja alkoholiverotus on kireää. Myös alueella veneilyyn vaadittavat lupa-asiakirjat sekä niiden hankkimiseen vaadittavan agentin palvelumaksut ovat luvattoman kalliita.

Bodrum

Pyhän Pietarin linnoitus Bodrumissa

Pyhän Pietarin linnoitus Bodrumissa

Reissumme alkoi Bodrumin Pyhän Pietarin linnakkeeseen tutustumisella. Illalla tapasimme Shanghain ajoilta tutun Erikin, joka oli kaupungissa muutaman kuukauden työmatkalla ja joka esitteli meille kaupungin kiitettävän vilkasta iltaelämää. Olin vielä edellisenä yönä hakenut miehistömme uudet jäsenet Janin, Harrin ja Sampon Dalamanin lentokentältä, joka sijaitsee noin 3 tunnin ajomatkan päässä, joten nukkumista emme paljon päässeet harrastamaan, kun perillä veneessä olimme vasta aamuviideltä.

Lähdöstämme Bodrumista jäi hieman kitkerä sivumaku, kun pitkän odottelun jälkeen saimme septitankin tyhjennettyä marinan pumppuasemalla ja laskun nähtyäni totesin, että yhden septilitran hinta ylsi noin yhteen Turkin liiraan. Henkilökunta ei myöskään juuri aseman käyttöä halunnut tukea. Tällä rannikkoalueella on 2012 lanseerattu ns. ”Blue Card” –järjestely, johon kirjataan kaikki septiasemien käytöt. Halusin meillekin yhden merkinnän pumppuasemalla käynnistä, mutta tällä hintatasolla en sitten käytäntöä enää myöhemmin jatkanut, kun avomerelle tyhjentäminenkin on (ehkä/vielä) laillista. Joka tapauksessa sinisen kortin hankkiminen on suositeltavaa, koska minua varoiteltiin, että rannikkovartiosto voi lämäyttää 4000 euron sakon, jos tätä 20 euron hintaista korttia ei tarkistettaessa veneestä löydykään.

Knidos

Knidoksen teatteri on aivan merenrannassa

Knidoksen teatteri sijaitsee aivan merenrannassa

Purjehdimme kevyen tuulen saattelemana Kosin ohi ja saavuimme Knidoksen ankkuripaikalle puoli seitsemän aikaan illalla. Satama oli varsin täynnä ja ankkuroiduimme keskelle lahtea, paikalle, johon päiväsaikaan päivämatkoja tekevät guletitkin pysähtyvät. Lahteen pääsee meltemillä kovia tuulenpuuskia, joten kumiveneessä on syytä käyttää perämoottoria. Knidos on yksi Välimeren hienoimpia nähtävyyksiä. Kokonaisen antiikin ajan suurkaupungin rauniot levittäytyvät satamalahden molemmin puolin amfiteatterimaisesti veden rajasta ylös vuorille. Aivan rannasta löytyy myös se itse teatterikin. Kävelimme alueella useita tunteja ja nautimme ravintolan kalatarjonnasta. Päiväsaikaan testattiin erilaisia veteen hyppäämismenetelmiä: Jani hyppäsi puomin nokasta, Sampo nokitti hyppäämällä alemmalta saalingilta.

Dirsek

Dirsekin huippukirkas vesi

Dirsekin huippukirkas vesi

Näkymät ylhäältä alas Dirsekin lahteen

Näkymät ylhäältä alas Dirsekin lahteen

Dirsekin luonnonlahti on poikkeuksellisen suojainen ja kaunis. Ankkuroiduimme lahden rantaveteen ja estimme veneen pyörimisen Turkissa suositulla menetelmällä: vetämällä pitkä köysi perästä kiinni rannalla olevaan puuhun. Täällä olevat rauniot olivat sen verran vähäiset, että jätimme ne tsekkaamatta ja kiipesimme näiden sijaan lahden reunassa nousevan mäen huipulle. Maisemat olivat huimat ja nousu kohtuullisen rankka: vuohien tekemiä polkuja, jotka eivät johda mihinkään, risteilee piikkipensaiden välissä yltympäriinsä. Tämän suuren lahden pohjukassa sijaitsee erinomainen ravintola, jossa nautimme koko matkan parhaat alkuruoka-mezet: itsepalveluvalikoima oli valtava.

Bozuk Buku

Miehistö Bozuk Bukun linnakkeella

Miehistö Bozuk Bukun linnakkeella

Dirsekista purjehdittaessa kohti Bozuk Bukua, ohitetaan Kreikan puolen Symin saari muutaman mailin levyistä ”kapeikkoa” pitkin. Metsästimme onnistuneesti tuulta tässä välikössä ja onnistuimme jopa purjehtimaan suurimman osan matkasta tänä vähätuulisena päivänä. Bozuk Bukussa nähtävyytenä on mm. jylhän kauniit vuoret sekä hellenistisen linnakkeen rauniot, joiden puolustusjärjestelmien mielekkyyttä porukalla sitten ihmettelimme – linnakkeen arkkitehtuuri kun ei oikein tuntunut sotahistoriasta kiinnostuneesta raadistamme järkevältä. Linnan alla oleva ravintola oli itselleni aiemmasta käynnistä tuttu ja oli edelleen tietystä hippityylistään johtuen hyvin viehättävä, joskin jotenkin ylihintainen aiempiin nähden. Viereemme tuli myös yllättäen toinen siniristilippuinen vene täynnä kuopiolaisia. Opimme, että suomalaisilla on yllättävän paljon kimppaveneitä tällä alueella.

Marmaris

Marmariksen lahti

Marmariksen lahti

Tässä vaiheessa olimme viettäneet jo neljä päivää luonnonsatamissa, joten oli aika päästää miehistö kaupunkiin sekä pesemään vene ja täyttämään sen varastot. Ajoimme Marmariksen keskustan vieressä sijaitsevaan Netselin marinaan uimatauon kautta. Marmaris on todella kuuma paikka päiväsaikaan! Ilta venyi asianmukaisen pitkäksi ihmetellessä kaupungin tarjontaa. Kaupungeista löytyy myös yksi asia, jota maalaisravintolat eivät tarjoa: erittäin edullinen ja herkullinen rulla-kebab, joita miehistömme ei voinut vastustaa.

Cleopatra’s Bath

Snorklaaminen on kivaa!

Snorklaaminen on kivaa!

Purjehdus Marmariksesta Fethiyen lahdelle on pituudeltaan reilut 40 mailia ja olin ajoittanut siirtymän päivälle, jolloin tuulta piti riittää vähän reilummin. Ennuste pitikin hyvin paikkansa ja matka sujui joutuisasti reippaassa myötätuulessa puolentoista metrin aallokon saatellessa venettä eteenpäin. Seitsemän tunnin matkan jälkeen olimme taas peräköysi puun ympärillä ankkurissa yhdessä hienoimmista tuntemistani paikoista – Ruin Bayssa, joka tunnetaan myös

Kleopatran Kylpylä

Kleopatran Kylpylä

Kleopatran Kylpylänä. Oli aivan mahtavaa snorklailla tämän osin veden alla olevan rakennuskompleksin sisällä ja ympärillä. Faroiden  Egyptin viimeisenä hallitsijana tunnettu Kleopatra VII oli legendan mukaan rakennuttanut tämän paikan viettääkseen aikaa rakastajansa Mark Antonyn (Marcus Antonius) kanssa. Kävimme kumiveneellä viereisen Wall Bayn ravintolassa, jossa ravintolapöydät sijaitsevat aivan vesirajan tuntumassa. Hieno paikka, joskin eturuokavalikoima oli jo aika rajoittunut. Täälläkään turkkilaiseen tyyliin ruokalistaa ei löytynyt, vaan meidät ohjattiin kohti rinteessä olevia pikkumökkejä, joissa yhdessä päivän ruokatarjonta, lihavartaat ja kalat olivat nähtävissä in situ. Sieltä sitten sormella osoiteltiin mitä haluamme syödä.

Göcek

Seuraavana päivänä teimme lyhyen siirtymän Göcekiin, johon meidän piti päästä perjantai-illaksi Janin ja Sampon lentäessä täältä lauantaina Suomeen. Preferoimme kaikki ankkurointia sen rauhallisuuden vuoksi, joten Göcekin useiden satamien ja laiturien sijaan pudotimme ankkurin monien muiden tavoin kaupungin edustalle ja sahasimme rantaan kumiveneellä. Pohja on mutaa ja pito on erinomainen, mutta paikkaan pääsee kyllä helposti jonkin verran aaltoa, joka ei venettä haittaa, mutta tekee kumiveneilystä hiukan märkää puuhaa.

Tomb Bay

Harri tutustumassa Lycialaiseen hautakammioon Tomb Bayssa

Harri tutustumassa Lycialaiseen hautakammioon Tomb Bayssa

Poikien lähdettyä lennoilleen, jatkoimme veljeni Harrin kanssa läheiseen Tomb Bayhin. Paikka on nimensä mukainen ja hautakammioita löytyy lahden vuorenrinteiltä useita. Mitään kaiteita tai muitakaan järjestelyjä tänne ei ole tehty ja rymysimmekin rinnettä aika huolella, ennen kuin löysimme takaisin pienillä maalinjäljillä merkitylle polulle. Paikka on taasen kerran huippuhieno ja ravintolan laitureihin mahtuu paljon veneitä. Pilottikirja varoittaa, että vuokraveneflotillat täyttävät paikan sesonkikaudella helposti aivan täyteen, mutta meidän täällä ollessamme paikka oli käytännössä aivan tyhjä. Hämmästyttävää.

Fethiye

Fethiyen hieno marina

Fethiyen hieno marina

Siirryimme sopivan tuulen avustamana koko laajahkon Fethiyen lahden toiselle puolelle, alueen suurimpaan kaupunkiin Fethiyeen. Kaupungissa on suuri marina, jonka paperisota oli virkistävän yksinkertaista. Kaupungissa on lisäksi hyvä tarjonta kaikenmaailman ravintoloita ja baareja ja marinan sisältäkin löytyy nykyään jo Marmariksen tapaan ruokakauppa. Kätevää. Emme olleet nauttineet useaan päivään maasähköstä emmekä oikeastaan edes koneajosta, joten sähköpistoke tuli tarpeeseen.

SONY DSC

Gemiler saari on yksi Välimeren kauneimmista paikoista

Gemiler saaren bysanttilaisia raunioita

Gemiler saaren bysanttilaisia raunioita

Joulupukin saari – Gemiler Island

Kuuluisan Ölüdenizin vieressä sijaitsee Joulupukin saari, joka tosin löytyy merikartoista Gemilerin saaren nimellä. Paikka tunnetaan myös St. Nicholaksen saarena. On mahdollista, että joulupukin legenda on nimenomaan johdettavissa tähän pyhimyspappiin, joka tuli tunnetuksi tavastaan antaa lapsille lahjoja. Nicholas myöskin haudattiin tälle saarelle, ilmeisesti juuri sen korkeimmalle huipulle. Gemiler on huippupaikka, yksi maailman kauneimmista. Taustalla näkyy lähes kaksi kilometriä korkea vuorenhuippu ja koko saaren peittää bysanttilaisen kaupungin rauniot. Raunioita riittää reilusti myös veden alle. Paikka on huippusuosittu ja tämän vuoksi tarjonta on hiukan aggressiivista. Meidän peräköytemme kiinnitti paikoilleen avulias venemies, joka kertoi edustavansa paikallista ravintolaa. Heidän palveluunsa kuului myös pikavenekyyti ravintolan ja oman veneen välillä. Tartuimme tarjoukseen, joka oli meille mieluisa, koska muutoin olisimme menneet ravintolaan omalla kumpparillamme. Homma sujui hyvin ja moottorivenekyyti oli purjehtijalle huiman vauhdikas, mutta ravintolan hinnat olivat kyllä aivan omaa luokkaansa.

Ekincik

Ekincikin My Marina on hyvin suunniteltu kohde

Ekincikin My Marina on hyvin suunniteltu kohde kauniissa ympäristössä

Kovien vastatuuliennusteiden vuoksi päätimme siirtyä takaisin kohti Marmarista jo hiukan etuajassa. Hyvä välimatkan krouvi Fethiyen lahden ja Marmariksen välissä on Ekincikin lahti ja sen My Marinan idyllinen satama. Paikka on todella suosittu, mutta laituritilaakin löytyy runsaasti. Ravintola on laadukas, mutta ei halpa. Paikasta jäi silti hyvä maku ja vastoin pilottikirjan tietoja, laituroinneista ei pyydetty lisähintaa, kunhan ravintolassa kävi vain syömässä. Paikasta saa lisämaksusta myös vettä ja sähköä. Täälläkin tapasimme suomalaisveneen, tosin tällä kertaa kyseessä oli yksityisvene, jota oli pidetty Turkissa jo useamman kauden verran. Ekincik on paras paikka jättää vene tutustuttaessa muutaman kilometrin päässä sijaitsevan antiikin Caunoksen raunioihin. Me olimme kuitenkin nähneet jo sen verran raunioita, että 100 euron venekohtainen maksu ei oikein maistunut.

Turunc Buku

Turunc Buku auringon laskiessa

Turunc Buku auringon laskiessa

Viimeinen purjehdusmatkamme veisi meidät aivan Marmariksen lahden suun tuntumaan. Jos tämän välin haluaa päästä helpolla, kannattaa lähteä koneella puskemaan merelle jo aivan aamusta, jolloin Marmariksen suojiin pääsee jo ennen kuin iltapäivätuuli nostaa vasta-aallokon liian suureksi. Koska kyseessä oli meidän viimein purjehduksemme, meidän suunnitelmamme oli aivan päinvastainen. Halusimme vähän meininkiä, joten lähdimme keskipäivän tuntumassa etenemään. Tuuli nousi tasaisesti ja oli aivan vastainen. Iltapäivän edetessä tuulen nopeus nousi jopa 15 m/s, mutta pääsimme kuin pääsimmekin illalla Turunc Bukun suojiin märän veneemme kanssa. Päädyimme poijuun tämän lomakylän edustalle mahtavien vuorten alle, jossa vietimme pari päivää ennen keulan suuntaamista kohti veneen talvitelakkaa.

-Ari

Näkymä Tomb Baysta

Näkymä Tomb Baysta

Vuorenhuipun valtias

Vuorenhuipun valtias

Talisman

Talisman

Auringonlasku Knidoksen satamassa

Auringonlasku Knidoksen satamassa

  • Twitter
  • Facebook
  • E-Mail
  • LinkedIn
  • Windows Live
  1. Hannu Laurila09-13-13

    Moi!
    Kiitoksia tästä erinomaisesta “täsmäpäivityksestä”! Taas hyvää tietoa ja jälleen aivan mielettömiä kuvia!!!
    T. Hannu

  2. sytalisman09-13-13

    Ja hyvää matkaa teille! Varmasti hyvä kohde kauden pidentämista ajatellen!
    T:ARI