Pohjois-Sporadien saariryhmä on aina ollut ateenalaisten veneilijöiden suosiossa, mutta nyt alueen ovat löytäneet jossakin määrin myös turistit ja hyvästä syystä: saarten vehreys ja uimarantojen määrä on kreikkalaisittain aivan ainutlaatuisia. Lyhyet välimatkat, eteläisempää Egeanmerta heikompana puhaltava meltemi ja saarten tarjoama suoja tekee alueesta erinomaisen purjehdusalueen.

Planitis -laguuni Kyra Panagia saarella

Planitis -lahden suojassa

Egeanmeren toisen ylityspäivän päätteeksi ankkuroiduimme Sporadeihin kuuluvan Kyra Panagian saaren rauhallistakin rauhallisempaan Planitis-lahteen. Sporadien pohjoispäässä on luonnonsuojelualue, johon Kyra Panagiakin kuuluu. Siellä on vain kaksi lahtea, joihin veneilijät saavat ankkuroitua, Planitis on niistä pohjoisin. Muihin suojeltuihin saariin ei saa rantautuakaan. Planitikseen johtaa kapea, meltemillä potentiaalisesti erittäin vaarallinen salmi, jonka jälkeen avautuu upea kaksilahtinen vesialue, joka tarjoaa suojan kaikilla keleillä, joskin kovalla tuulella lahdesta voi olla vaikea päästä pois.

Alonnisoksen friteeratusta juustopiiraasta riittää vaikka koko venekunnalle.

Yöllä tuuli puhalsi jossain pusikoissa kovaakin, mutta veneeseen se ei osunut. Saaren asujaimisto muodostuu pääosin vuohista, joista useat kävivät meitäkin rannalla määkimässä.

Steni Vala ja Patitiri, Alonnisos – saari

Alonnisoksen saari oli aiemmin kuuluisa erinomaisista viineistään, mutta valitettavasti kaikki saaren viiniköynnökset menehtyivät kasvitautiin. Asutusta Alonnisoksella on ollut jo 100 000 BC, kauemmin kuin melkein missään muualla. Tänne tullaan lähinnä kauniin luonnon takia. Alueella elää mm. harvinainen hyljelaji, joita veneilijät pääsevät näkemään erittäin harvoin.

Alonnisoksen Steni Valassa viihdyimme useammankin päivän. Kylä on erittäin kauniilla paikalla suojaisan pitkänomaisen vesireitin varrella, jonka toista laitaa lähellä oleva samansuuntainen saari rajaa. Laiskotti ja sääkuviossa oli sekalaisia tuulia. Lapset viihtyivät pikkukivisellä rannalla erinomaisesti, mikä takasi rauhallisia hetkiä varjon alla myös vanhemmille. Tälläistä rantalomaa ei tällä porukalla juurikaan ole ennen vietetty! Rannassa oli viisi ok ravintolaa ja pari kahvilaa – kaikkien omistajat toistensa serkkuja, joten jokaiselle päivälle löytyi kiva ravintola veneen vierestä. Täällä on hyvä mennä keula edellä rantaan, sillä aivan laiturin edessä syvyys on epäselvä, silti useimmat riskeeraavat peräsimensä.

Steni Vala ei ole koolla pilattu.

Mantereella venevuokrauspistettä pyörittävien laiturinaapurimme Christinen ja Andyn (www.ac-yachtingmilina.com) Alice-tyttärensä kanssa Kaisla viihtyi myöhään yöhön soudellen ja hihitellen. Heidän kanssaan ihmettelimme hiljaista heinäkuuta, Steni Vala kun on yleensä tupaten täynnä veneitä tähän aikaan. Nyt oli kyllä veneitä ihan reilusti mutta ei sentään tungokseksi asti. Ikaros-mini marketista, pari metriä veneemme keulasta, saimme täydennystä ruokavarastoihimme. He tarjosivat asiakkailleen myös suihkutilat sekä vesitankkeihin täytettä. Lähtöaamuna kävin hakemassa kahvilasta paikallisen herkun, friteratun juustopiiraan, ankkurilahtilounaaksi.

Talisman Steni Valassa, Ikaroksen kahvila/mini-marketin edessä.

Lähtiessämme pysähdyimme Alonnisoksen naapurisaaren Peristerin eteläpuoleisessa Peristera-lahdessa. Soutelimme kivirannalle, jossa lapset tutkivat luolaa ja hylättyä kalastajapaattia. Sieltä jatkoimme takaisin Alonnisokseen, saaren pääkaupungin Patitirin viereiseen  Rousoumi-lahteen. Kauniin lahden uimarannalla on muutama taverna. Kävelimme illalla kahville Patitirin satamaan jyrkän mäen taakse. Siellä oli astetta hektisempi tunnelma, ehkä osaksi jalkapallofanien rynnätessä rannan kuppiloihin seuraamaan MM-kisojen finaalia…

Kaius Steni Valan pikkukivirannalla.

Satama oli upeannäköinen kun rannan jyrkät seinämät olivat iltavalaistuksessa. Harkitsimme tänne siirtymistä seuraavana päivänä, mutta vettä tai sähköä ei näyttänyt olevan tarjolla ja olimme jo kuluttaneet akkuja lähelle minimirajaa.

Talisman Rousoumin lahdessa, Alonnisoksella. Taustalla näkyy Evia.

Sporadit ovat kuuluisia hyvistä rannoistaan

Peristera -lahti on suojaisa, mutta avoinna etelään, josta yö voi kokemuksemme mukaan tuoda aaltoja

Yö ankkurissa oli levoton. Vene keikkui isohkossa aallokossa, jota emme olleet osanneet odottaa. Vaikka luotimme toki Rocnan pitävyyteen eikä lahdessa meidän lisäksemme ollut kuin yksi muu vene (kaunis, vanha Oyster), ei uni oikein osannut tulla.

Mustekala Rousoumin rannalla.