Close

Risteily Kreikan kultahammasrannikolla

01 Sep Posted by in Kohteet, Matkanteko | Comments Off on Risteily Kreikan kultahammasrannikolla
Risteily Kreikan kultahammasrannikolla
 

Talismanin tämän kauden viimeinen risteily toi veneen duuniporukkamiehistöllä Argolikin lahdelle, rikkaiden ja kauniiden kansoittamien Poroksen, Hydran ja Spetsesin saarten kautta. Reitti ylitti Saronikin lahden, jonka rannella Ateenakin sijaitsee ja samalla vene saatiin kätevästi siirrettyä sen talvisäilytyspaikkaansa.

Reitti
30/7/2014 Olympic Marina -> Vourkari, Kea  (15,5 mpk)
31/7/2014 Vourkari -> Sounio -> O.Neorio,Poros (48,6 mpk)
01/08/2014 Neorio -> Poros Town (1 mpk)
02/08/2014 Poros -> O.Mandraki, Hydra  (12,7 mpk)
03/08/2014 Hydra -> Old Harbour, Spetses  (17,4 mpk)
05/08/2014 Spetses -> Kilada (12,6 mpk)
Yhteensä: 108 nm

Miehistön vaihdos Olympic Marinassa

Tiimimme Hydran kaupungissa

Sunwha, Petri ja Toni

Olympic marinan kenties hyödyllisin ominaisuus on sen sijainti Ateenan lentokentän läheisyydessä ja varmasti tästä samaisesta syystä paikalla oli myös toinen suomalaisvene S/Y Penelope ja sen kokeneet purjehtijat. Oli mukava vihdoin tavata nämä ihmiset, joiden blogia olen usein vuosien mittaan lukenut. Työkavereista koostuva uusi miehistömme saapui myöhäisillan lennolla, mutta vuokra-autolla siirtymä satamaan oli kivuton ja auton palauttaminen marinassa sijaitsevaan palvelupisteeseen oli kätevää. Itse satama ja sen palvelut ovat hävyttömän kalliita Kreikan normaalitasoon verrattuna, mutta onneksi palveluita oli tarjolla, koska Tonin mukanaan tuoman karkeapolttoainesuodattimen kierteet olivat hieman erikokoiset kuin veneen alkuperäisen ja taas kiinnikeosia piti teettää.

Vilkaisu Kykladeille

Pääsimme korjaustöiden vuoksi merelle vasta myöhään iltapäivästä polttoainetankkauksen jälkeen (Olympic Marinassa on yksi Kreikan harvoista polttoainelaitureista), mutta siirtymä läheisen Kean saaren Vourkarin kylään oli onneksi lyhyt. En pystynyt vastustamaan mahdollisuutta näyttää miehistölle tätä yhtä palasta Kykladien kivisestä ja kuivasta saaristosta, vaikka reittimme oikeastaan olisi vienyt meitä toiseen suuntaan. Veneitä paikalla ei ollut niin paljon kuin pilottikirja sesongilla pelotteli ja pääsimme jopa laituriin aivan kylän keskustaan. Kean saarella on kaksi kylää samassa suuressa lahdessa, joista Vourkari on yleensä suositumpi mm. sen vuoksi että lauttasatama häiriötekijöineen on viereisessä kylässä. Kylä on pieni, mutta tarjosi aivan riittävän määrän palveluita nälkäiselle miehistöllemme.

SONY DSC

Poseidonin temppeli O.Souniossa

Saronikin lahden ylitys

Seuraavan aamun lähtö oli pakostakin aikainen, koska edessämme oli noin 50 mailin matka Saronikin lahden poikki. Sääennuste oli johdonmukaisesti kertonut epätyypillisestä eteläisestä tuulesta, joka käytännössä teki kaikista Saronikin lahden pohjoispuolen poukamista vaarallisia. Ajoimme aamupäivän aikana tyvenessä takaisin mantereelle ja pysähdyimme keskipäivän grillaus- ja uimatauolle Sounion niemenkärjen takana sijaitsevaan lahteen. Sounio on kuuluisa Poseidonin temppelistään, joka on seissyt tällä majesteettisella niemenkärjellä jo reilut 2400 vuotta. Legendan mukaan juuri tämä oli se paikka, josta Ateenan silloinen kuningas Aegus hyppäsi kuolemaansa, kun hän luuli poikansa Theseuksen kuolleen Minotaurus -hirviön käsittelyssä. Kyseessä oli kuitenkin väärinkäsitys ja kreikkalaisen tragiikan tajun mukaisesti laivan miehistö oli vain unohtanut vaihtaa purjeen värin mustasta valkoiseen. Egeanmeri sai kuitenkin tapahtuman johdosta nykyisen nimensä.

Toni Talismanin ruorissa

Toni Talismanin ruorissa

Tuuli oli herännyt ennusteen mukaisesti iltapäivän alussa ja nostimme purjeet heti lahdesta ulos päästyämme, suuntana Poroksen saari Saronikin lahden eteläisellä rannalla. Lähdöstä oli kulunut vain puoli tuntia, kun kuulimme VHF:stä harvinaisen ja pelätyn ilmoituksen ”Mayday Mayday Mayday”. Viestiliikennettä johti viranaomaisten Olympic Radio ja kävi ilmi että vene oli uppoamassa meistä noin 15 mailia etelään päin. Pohdimme pitäisikö meidänkin lähteä kohti tapahtumapaikkaa, mutta koska tuuli juuri siitä suunnasta, emme pääsisi paikalle kovinkaan nopeasti. Onneksi Saronikin lahti on Kreikan liikennöidyin ja pian paikalliskielisen radiokeskustelun päätyttyä ainakin yksi AIS-kohde kääntyi 90-astetta ja lähti höyryämäään kohti uppoavaa venettä. Paikalle lensi myös lentokoneita ja useita muita meitä nopeampia aluksia, joten päätimme jatkaa matkaa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Ylityksellä liikennettä ei ollut aivan niin paljon kuin alunperin oletimme ja matka sujui tuulen kiihtyessä joutuisasti. Muutaman tunnin päästä tuulen nopeus oli noussut jo 10 m/s paremmalle puolelle ja aallokkokin oli varsin kohtuullisen kokoista. Väsynyt miehistömme saapui auringon laskiessa Poroksen saarelle, jonka suosittuun pääkaupunkiin ei näin myöhään saapuville laituripaikkaa löydy, joten laskimme ankkurin läheiseen Neorion lahteen.

Tanssiva Poros

Mandrakin lahdessa

Mandrakin lahdessa

Illastamme muodostui varsin ikimuistoinen, koska sattumalta lahdessa sijaitsi erityisesti paikallisten suosima ravintola, joka tarjosi näin torstai-iltaisin elävää musiikkia. Paikka oli ääriään myöten täynnä ja pian musiikki sai perheineen paikalle saapuneet kreikkalaiset innostumaan perinnetansseihin. Mieleenpainuvimman suorituksen veti vanha herrasmies, joka tanssi yksin siten että iso joukko, luultavasti hänen lapsiaan, seurasi tanssia lattialla, osittaisessa polviseisonnassa. Mies tanssi ja tanssi, välillä nostettua jalkaansa kädellä koskettaen, kunnes paikalle tuotiin pieni lasi, joka laskettiin maahan tanssivan miehen eteen. Tanssi päättyi siihen, kun mies polvistui naama maata viistäen lasin eteen, juoden lasin tämän jälkeen tyhjäksi.

Seuraavan aamuna siirryimme Poroksen kaupunkiin, josta laituripaikkoja löytyikin klo 11 maissa aivan riittävästi. Illalla söimme laadukkaassa ravintolassa, jossa Toni pääsi itsekin kokeilemaan kreikkalaistansseja. Porukkamme ihastui erityisesti paikan tarjoilemaan herkkuun, jossa grillatun Feta-juuston päälle oli kaadettu juoksevaa makeaa hunajaa.

Hydralle

Hydran omalaatuista tunnelmaa

Hydran ainutlaatuista tunnelmaa

Seuraavana päivää jatkoimme kohti Kreikan ehkäpä kuuluisinta rikkaiden leikkikenttää, Hydran saarta. Toisin kuin Mykonos, Hydra ei kuitenkaan ole tästä huomiosta juuri muuttunut ja saaren erikoinen, ehkäpä Italiaa muistuttava arkkitehtuuri tuulimyllyineen teki paikan tunnelmasta hyvin erityisen. Superjahteja meni ohi tämän tästä ja toinen toistaan suurempia veneitä makasi ankkuroituneena saaren rantavesillä. Kaikkien poukamien välillä sahasi jatkuvasti pieniä vesitakseja. Useat lähteet olivat varoittaneet Hydran kaupungin sataman olevan toivoton sumppu näin sesonkikaudella ja päädyimmekin ankkuroitumaan viereiseen Mandrakin lahteen ja siirtymään kaupunkiin tällaisella vesitaksilla.

Ykis Hydran pienistä kalasatamista

Yksi Hydran pienistä kalastussatamista

Mandraki oli hyvin miellyttävä lahti, mutta surkea ankkuroitumisen kannalta – lahti on sekä syvä ja pohjaan mikään ankkuri ei tuntunut tarttuvan. Useat veneet kyntivät lahden pohjaa pitkiä vakoja tehden ja omakin ankkurimme tarttui pitävästi vasta viidennellä kerralla. Erityisen kirkas vesi ja Hydran miellyttävä tunnelma takasi kuitenkin huippuhyvän iltapäivän, jonka aikana snorklattiin ja kuunneltiin musaa ehkäpä turhan kovalla voluumilla. Päivän kruunasi illallinen ravintolassa, jonka ruokalistan kannessa komeili teksti: toinen sija maailman kauneimpien auringonlaskujen kilpailussa.

Spetses

Spetsen rantakatua

Spetsesin rantakatua

Pidimme Petrin kanssa aamupalaverin noin klo 10 aikaan veneen vieressä uiden. Välillä siirsimme venettä muutaman mailin ja jatkoimme palaverin pitoa vielä O. Moloksen lahdessa etelään Hydran kaupungista, josta matka jatkui kohti maagista Spetsesin saarta. Spetses on mitä miellyttävin paikka, joskin laiturointimahdollisuudet sen vanhassa satamassa ovat hyvin rajalliset. Useimmat veneet joutuvatkin ankkuroitumaan pitkän köyden avulla kauemmas rannasta ja kumiveneilemään rantaan merisiilejä varoen. Saimme kuitenkin laiturinkulman oman perämme taakse ja pääsimme tutustumaan tähän paikkaan, joka oli meistä niin hieno, että päätimme jäädä vielä toiseksikin päiväksi. Spetsesin vanhan ja uuden sataman välissä kulkee kuvankaunis rantatie ja Sunwha ja Petri kokeilivat myös hevosvaunukyytiä, joka lyhensi etäisyyttä väsyneille jaloille sopivammaksi.

Spetsesin tunnelmaa on vaikea tiivistää sanoiksi, joten paikka on parempi käydä tarkistamassa ihan itse. Täällä kaikki tuntuivat olevan nuoria ja kauniita, huviloita oli kaikkialla ja yöelämä jatkui auringon nousuun. Kaupungin viehätysvoimaa lisäsi vielä se, että täällä autot olivat keskustan alueella kiellettyjä.

Kilada

Kilada

Kilada

Kaikki päättyy aikanaan ja pian edessä oli viimeinen siirtymä läheiseen Kiladan kylään, johon Talisman jää viettämään talvikautta lajitoveriensa seuraan. Kumiveneilimme matkalaukut ja miehistön rantaan ja jäin itse vielä viikoksi laittamaan venettä talvikuntoon. Kilada on hyvin aidon oloinen kalastajakylä, jossa turisteja ei näkynyt. Ankkuripaikkana lahti on hyvin suojainen ja lisäsuojaa sille tarjoaa vielä lahden suulla sijaitseva suuri, laivanvarustajan yksityisessä omistuksessa oleva saari.

– Ari

Epidauruksen temppeli Saronikin lahden läheisyydessä

Epidauruksen temppeli Saronikin lahden läheisyydessä

  • Twitter
  • Facebook
  • E-Mail
  • LinkedIn
  • Windows Live