Close

Adrianmeri Albaniasta Montenegron ja Kroatian kautta Italiaan

29 Jan Posted by in Kohteet, Matkanteko, Merielämää | Comments Off on Adrianmeri Albaniasta Montenegron ja Kroatian kautta Italiaan
Adrianmeri Albaniasta Montenegron ja Kroatian kautta Italiaan
 

Viisi maata ja neljä viikkoa (Kesä 2016)

Adrianmeri alkaa ja Joonianmeri päättyy suurin piirtein Kreikan Korfun kohdalla. Meidän suunnitelmissa oli siirtää vene Pohjois-Italiaan, eli käytännössä matkustaa Adrian itärantaa pitkin koko sen pituuden verran, noin 800 merimailia. Tämä veisi meidät hyvin erilaisten maiden läpi – ensin eksoottinen ja tuntematon Albania, sitten venäläisten, mutta myös superrikkaiden suosima Montenegro, tämän jälkeen lähivuosien hittikohde Kroatia ja lopuksi paluu euromaa Italiaan.

Myönnän että tämän matka aiheutti hieman huolta ennen lähtöä. Ensinnäkin oli vene – aikataulu antoi minulle vain yhden päivän testata sen järjestelmiä vedessä ennen lähtöä Albaniaan, jossa tarjolla olevien vähäisten tietojen valossa ei löydy mitään palveluita veneilijälle. Toiseksi oli sää – koko matka olisi vastatuulinen, mutta erityisesti alussa tuulet olisivat kovia ja suojasatamia ei olisi lainkaan. Kolmas tekijä oli viranomaiset – Albanian, Montenegron ja Kroatian alueella veneilijän tulemisia ja menemisiä valvotaan tarkkaan. Jokaisella maalla on lisäksi oma valuuttansa, mutta Montenegro käyttää käytännössä euroa.

Poijussa Primostenin edustalla Kroatiassa. Ilmaisen ankkuripaikan löytäminen Kroatiasta on haasteellista.

Kroatian osuuteen panostin paljon ja yritin etukäteen etsiä netistä sopivia (lue ilmaisia) ankkuripaikkoja, koska useat pitkänmatkan veneilijät olivat varoittaneet maan hintatason nousseen lähinnä merirosvouden tasolle.

Sveti Stefan Montenegrossa. Valitettavasti kävi ilmi että koko vanha kaupunki olikin muutettu luksushotelliksi.

Sveti Stefan Montenegrossa. Koko vanhakaupunki oli muutettu luksushotelliksi.

Reittisuunnittelua rajoitti monta seikkaa: olimme ensinnäkin sopineet tapaavani ystäväni Jukan Montenegron Sveti Stefanissa tiettynä päivänä, miehistönvaihdon piti tapahtua Kroatian Trogirissa toisena ja lopuksi meillä oli lähtölennot ostettuna Venetsiasta kolmantena päivänä. Kulkeminen Albaniassa on kaikkea muuta kuin vapaata – jokainen käynti satamassa vaatii paikallisen agentin hoitamaan sataman sisään- ja uloskirjautumisen. Lisäksi sanktioita oli luvassa, jos maahantulomuodollisuuksia ei hoida kussakin maassa juuri tietyissä kaupungeissa.

No, kaikki meni tietystikin hyvin!

Lähtö Korfulta

Vene oli seissyt talven Korfun kaupungissa, mutta telakka oli tehnyt työnsä hyvin ja saimme veljeni Harrin kanssa sen veteen tiukan aikataulun puitteissa. Tällä telakalla on käytössään itse rakennettu metallinen härveli, jonka varassa vene seisoo kun koko komeus lasketaan mereen kiskoja pitkin vaijerin varassa. Ensimmäisen osan bunkrauksesta hoidimme kysymättä neuvoa paikallisilta ja päädyimme roudaamaan ruokatarvikkeita mummokärryllämme useamman kilometrin päästä. Toisella kerralla kysyimme henkilökunnalta neuvoa ja hehän heittivät meidät autolla päinvastaiseen suuntaan, jossa sijaitseva supermarketti oli sekä halvempi että huomattavasti lähempänä :).

Laskun jälkeen suunnitelmissa oli kokeilla moottoria ja muita laitteita ja tankata dieseliä muutaman mailin päässä olevasta Gouvia-marinasta. Täällä törmäsimme ensimmäiseen ja onneksi ainoaan vastaiskuun – tankkauksen yhteydessä kävi ilmi, että

Harri pyörittelee Talismania ammattilaisen ottein Gouvian satamassa

polttoainetankin kansikorkin tiivisterengas oli kovettunut ja haljennut ja veneellä ei voinut lähteä merelle tällaisenaan. Polttoaineaseman kaverit ehdottivat että tungemme korkin kierteiden väliin muovipussin, mutta ajatus ei houkutellut. Vene kiilsi ja sen tiikkikansi oli juuri ammattimaisesti puhdistettu, joten ajatus kannesta pursuavasta muovipussista ahdisti. Olin aiemmin ollut useampaan kertaan Gouvia -marinassa ja tiesin että siellä on laadukas venetarvikekauppa. Jätin Harrin ajamaan veneellä ympyrää marinan ulkopuolelle ja ramppasin itse kilometrin verran laituria suuren alueen keskellä sijaitsevaan kauppaan. He olivat siellä yhtä ystävällisiä kuin viime vuonnakin (ehkä jopa muistivat minut :)) ja antoivat meille pari tiivisterengasta ilmaiseksi.

Loppupäivän testasimme purjeita ja luovimme kevyessä tuulessa Korfun ja Albanian välissä olevaan salmeen ja ankkuroimme Kalamiin lahteen. Tämä on yksi Kreikan miellyttävimmistä lahdista: puoliympyrän muotoinen, kirkasvetinen paikka, jossa on pitkä hiekkaranta, laadukkaita ravintoloita ja amfiteatterimaisesti merestä nousevilla vuorenrinteillä loputtomasti korkeita ja kapeita pinjapuita. Tämä oli sopiva paikka jättää haikeat jäähyväiset Kreikalle, josta oli muodostunut minulle ikäänkuin toinen kotimaa.

Aamulla heräsimme kello neljä ja lähdimme ajamaan pitkää matkaa kohti tuntematonta.

Kohti Albaniaa

Albania on vasta hetki sitten avautunut muulle maailmalle ja byrokratian näkökulmasta huvivene ei poikkea kauppalaivaston aluksesta lainkaan. Maahan saa tulla vain rajattuihin satamiin, jokaiseen saapumiseen ja irrottautumiseen, myös kahden albanialaisen sataman välillä, tarvitaan erilliset luvat ja koko maassa on vain yksi huviveneille tarkoitettu satama. Monella tapaa veneily Albaniassa muistuttaakin samaa puuhaa Maroko.

Skanderbergin keskiaikainen vaakuna koristaa Albanian lippua

Skanderbergin keskiaikainen vaakuna koristaa myös Albanian lippua

Albania on hintatasoltaan hyvin edullinen maa, mutta koska vaatimuksena on että saapuvat alukset käyttävät muodollisuuksiin paikallista agenttia, tämä tekee rantakäynneistä kovin kalliita. Yksi käynti rannassa maksaa agentin palveluineen noin 80 – 100 euroa. Albania on siinä mielessä kuitenkin naapurimaitaan joustavampi, että se ei edellytä ensimmäisen port-of-entryn käyttämistä, joten ohitimme Korfun vieressä olevan Saranden ja jatkoimme seuraavaan Vloren kaupunkiin.

Tässä törmätään toiseen Albanian haasteeseen: satamat ovat 60 merimailin päässä toisistaan, joten lyhyitä päivämatkoja ei ole tarjolla. Rannikolla ei myöskään ole käytännössä lainkaan turvasatamia, poislukien etelärannikon Porto Palermo, jossa todellakin olisimme halunneet käydä tarkastamassa Ali Pashan linnoituksen, mutta emme uskaltaneet tehdä laitonta maihinnousua lahdenpohjukassa sijaitsevan laivastotukikohdan johdosta. Jälkikäteen tyytyväisyyteni päätöksestä vain kasvoi, kun toinen veneilijä kertoi joutuneensa mainitussa lahdessa yöllä äärimmäisen kovan tuulen riepottelemaksi. Tuuli puhalsi suoraan ylhäältä päin vuorenrinnetta alas ja hän sai pidettyä veneensä ehjänä vain ajamalla täysillä kierroksilla eteenpäin koko yön, näin vähentäen ankkuriin kohdistuvaa painetta.

SONY DSC

Orikum sijaitsee “Albanian Rivieralla” jossa hienoja, mutta tyhjiä rakennuksia sijaitsee vieri vieressä.

SONY DSC

Albania on kuuluisa miljoonasta bunkkeristaan. Tämä yksilö vartioi sataman porttia.

Ensimmäisestä päivästämme kohti Albaniaa tuli pitkä ja raskas ja huumori oli koetuksella. Iltapäivästä vastatuuli alkoi nousta ja 15 m/s puuskiin yltyvä tuuli nosti korkean ja lyhyen aallokon, joka teki etenemisestä epämiellyttävää. Rannikko oli aivan tyhjä muusta meriliikenteestä ja koko matkalla näimme vain yhden kalastusaluksen ja yhden toisen purjeveneen. Olin helpottunut kun hakkaavan avomeriosuuden lopuksi käännyimme suureen Vloren lahteen ja aallokko rauhoittui. Olin aiemmin sopinut lahden pohjukassa olevan Orikumin, Albanian ainoan marinan kanssa lupapapereiden hoitamisesta. Kun pääsimme sataman suulle, kävikin ilmi että kierrossa oleva poliisi ei anna meidän tulla maihin Orikumissa, vaan meidän on käännyttävä takaisin tunnin päässä sijaitsevaan Vloren satamaan ja hoidettava paperimme kuntoon siellä. Minua korpesi kun olin aiemmin monin sanankääntein varmistellut marinan johdon kanssa, että voimmeko tulla suoraan Kreikasta heidän laituriin vai emme ja he vakuuttivat että ongelmia ei syntyisi.

Näkymä noin 1km korkeudesta Llogaran kansallispuistosta

Näkymä meren rantaan Llogaran kansallispuistossa, korkeutta noin 1km

Huhuilin koko matkan VHF:ään pyytäen ketä tahansa agenttia tulemaan meitä vastaan Vloreen, mutta kukaan ei vastannut. Sitten siirryimme erilaisiin GSM-numeroihin ja saimmekin jotain epämääräisiä vastauksia mm. Orikumin marinan johtajan sukulaisilta. Saavuimme Vloren satamaan jossa saimme sentään kontaktin satamamestariin ja häneltä luvan tulla tullilaituriin. V-käyrä oli huipussaan kun paikalla ei näkynyt ketään muuta kuin kerjäläispoika joka pummasi koko ajan rahaa ja muita lahjuksia. Annoimme kokistölkkejä ja 2 euroa jotta hän ei irrottaisi veneen köysiä.

Vihdoin laituria pitkin hiippaili hidasta tahtia poliisi, joka vastoin odotuksia osasikin englantia. Hän oli oikein joviaali henkilö ja tästä eteenpäin homma alkoi toimia. Agenttikin pyöräili laituria pitkin jossain vaiheessa ja V-käyräkin laskeutui ja oikeastaan aloin ihastumaan albanialaiseen rentoon elämänmenoon. Ajoimme vielä takaisin Orikumiin ja auringon laskiessa 80 merimailin ja liian monen tunnin päästä olimme vihdoin luvallisesti perillä Albaniassa.

 Juhannus nosturien varjossa

Durresissa kiinnittäydytään rahtilaituriin, jonka korkeus ei aiheuttanut liikaa ongelmia

Durresissa kiinnittäydytään rahtilaituriin, jonka korkeus ei aiheuttanut liikaa ongelmia

Vietimme Orikumissa kolme yötä ja kävimme mm. vuoristossa luonnonsuojelualueella. Täällä tapaamiemme ihmisten ystävällisyys sekä heidän aito persoonallisuutensa jätti meihin ikuisen muistijäljen. Juhannukseksi purjehdimme Albanian suurimpaan satamaan Durresiin ja vietimme keskikesän juhlan tämän suuren sataman hiililaiturilla, jättimäisten nosturien varjossa. Purjehdus Vloresta Durresiin oli pitkälti vastatuulinen, mutta tuuli antoi meidän luovia puolet matkasta. Koko 60 mailin matkalla emme nähneet yhtäkään toista alusta.

Durresin rantabulevardia

Durresin rantabulevardia

Juhannusilta

Juhannusilta

Durres on iso kaupunki ja pääkaupunki Tiranan satama. Meille suositeltiin matkaa Tiranaan, mutta samalla varoitettiin kaupungista tulevan lämpimällä säällä tukahduttava. Meillä ei ollut voimia lähteä toiseen kaupunkiin, joten tutkimme parhaamme mukaan Durresia. Kaupungissa on mm. hienot rantabulevardit, suuri roomalaisten amfiteatteri ja kilometrien pituinen hiekkaranta. Persoonallisten henkilöiden tapaaminen jatkui täälläkin – sataman portinvartija mm. pummasi meiltä olutta ja keskustelimme hänen kanssaan ilman yhteistä kieltä Brexitistä.

Viranomaiset kohtelivat meitä täälläkin hyvin ja sovitusti klo 0700 aamulla agenttimme ja sataman edustajat tulivat tuomaan meille lähtöön oikeuttavat paperit ja samalla varmistivat että todellakin lähdimme Albaniasta kohti Montenegroa.

Myrsky Barissa

Montenegro on erittäin tarkka siitä että veneet suorittavat maahantulonsa lähimmässä mahdollisessa Port-of-Entryssä ja Albaniasta tullessa ainoa laillinen vaihtoehto on Bar. Koko päivä oli tyyni joten ajoimme koneella kohti Baria ja seurasimme ennen meitä matkaan lähtenyttä australialaista katamaraania. He olivat lähteneet merelle ilman viranomaisten lupaa ja seurasimme AIS:llä ja VHF:llä kehittyvää episodia, jossa heitä käskettiin palaamaan takaisin Albaniaan. Puolen tunnin paluumatkan jälkeen he saivat kuitenkin agenttinsa hoitamaan paperisodan loppuun ja matka jatkui taas. Siirtymästä tuli varsin outo sen johdosta että me emme pelkästään saavuttaneet meitä suurempaa kattia vaan vieläpä ohitimme sen. Ihmettelin tätä suuresti ja myöhemmin kun juttelin kapteenin kanssa, hän arveli että meitä auttoi vahva merivirta, jonka aivan vieressä hän ajoi –  hän kun ei ollut tarkoituksella himmaillut kaasun kanssa. Ja toden totta, lähellä Montenegron rannikkoa autopilotilla oli haasteita ohjata venettä joten luultavasti hän oli oikeassa.

Kun näet tällaisen pilvimuodostelman, reivaa

Kun näet tällaisen pilven, laske purjeet

Saapuessamme Bariin ilma oli äärimmäisen kuuma ja tuuleton ja tietenkään kukaan ei vastannut radiokutsuihimme. Ajoin marinaan sisään sitten luvatta ja parkkeerasin veneen vapaaseen kylkipaikkaan. Satamakonttori oli kiinni koska oli sunnuntai, mutta aikani haahuiltuani vartija löysi minut ja kertoi että minun on heti mentävä viranomaisten pakeille. Tiesinhän minä tämän mutta halusin ensin varmistaa että vene on turvassa.

Myrskyn jälkeen

Myrskyn jälkeen

Barin satamapoliisin toimistoa on hyvin vaikea löytää ja pyörin ympyrää kiertäen eri kortteleita vaikka olin lukenut tarkat ohjeet sen löytämiseksi Noonsitelta. Miksiköhän nämä pitää piilottaa niin hyvin? Olin lukemattomissa paikoissa metsästänyt satamaviranomaisia erilaisilta sivukujilta. Kun vihdoin tulin ulos poliisin pakeilta, säätila oli muuttunut aivan kokonaan. Tuuli todella kovaa ja pilvet taivaalla olivat hurjan näköisiä. Tullilaiturista löysin ohittamamme katin ja juuri kun olin sen kohdalla, tuulenpuuska rullasi auki sen genaakkerin. Juoksin avuksi ja yhdessä kipparin kanssa saimme purjeen taltutettua ilman että kukaan lensi mereen. Vihdoin pääsin auttamaan myös Harria Talismanin kanssa ja vaikka tilanne oli hallinnassa, vedimme vielä useita lisäkiinnitysköysiä. Tuuli oli hurjaa ja oli jo siinä vaiheessa ryöstänyt meiltä perämoottorin aurinkosuojan. Olimme todella tyytyväisiä että olimme päässeet laituriin ennen kuin tämä myräkkä käynnistyi. Koko Adrianmeren matkamme ajan Navtex on jatkanut varoituksiaan eri alueilla olevista “sudden stormeista” ja nyt kun pääsin näkemään yhden, tämä lause saikin aivan erityismerkityksen. Illalla kävimme tutustumassa Barin antimiin ja löysimme tyylikkään ja kalliinkin ravintolan satamasta pohjoiseen jatkuvalta rantakävelykadulta mäntyjen siimeksestä. Tuntui että olimme palanneet takaisin Eurooppaan, vaikka muut turistit puhuivatkin venäjää.

Pieni ja mahtava Montenegro

Kotorin lahti

Kotorin lahden maisemaa

Kotorin vanha kaupunki on todellinen nähtävyys

Kotorin vanha kaupunki on todellinen nähtävyys

Purjehdusta Montenegrossa

Purjehdusta Montenegrossa

Koko Montenegrossa on asukkaita vain 600 000 ja Adrianmeren rantaakin alle 100 km, mutta mahtavat vuoret pitävät huolen siitä, että maata ei koe lainkaan vähäisenä. Barista lähdettyämme nautimme rauhallisesta purjehduksesta kauniin vuoristomaiseman lipuessa vierellämme. Vaikka veneitä Barin marinassa oli runsaasti, merellä näitä ei näkynyt. Illalla saavuimme Sveti Stefanin kuvankauniin historiallisen kaupungin viereen ankkuriin. Valitettavasti Unesco ei ollut kerennyt suojella paikkaa ja koko vanha kaupunki oli muutettu luksushotelliksi jossa pelkkä vierailu olisi maksanut 20 eur/hlö, joten meiltä paikka jäi sisäpuolelta näkemättä. Illalla salamoi ja jäimme varmuuden vuoksi veneeseen ja kokkasimme ravintolaeväiden sijaan herkullisen tonnikalapastan. Seuraavana päivänä satoi ja jäimme ankkuriin iltapäiväksi odottamaan ystävääni Jukkaa. Kun Jukka vihdoin saapui, tuuli oli kääntynyt ja suuret aallot tekivät kumivenematkasta hyvin märän elämyksen. Ohitimme Budvan sataman ja ankkuroimme sen viereiseen syvään lahteen, jossa saimme olla aivan rauhassa aallokolta.

Montenegron päänähtävyys on merenkulun näkökulmasta Kotorin lahti, jota geologit kutsuvat Välimeren ainoaksi vuonoksi. Tiedä häntä, mutta maisemat täällä ovat päätähuimaavat, samoin superjahtien koko – suurimmat olivat yli 400 jalkaisia. Kotorin vanhakaupunki oli matkamme yksi pääkohteista ja se ei todellakaan pettänyt. Otimme myös asiaksemme kiivetä kuumuudessa kaupunkia suojaavalle linnakkeelle joka sijaitsee lähes kohtisuoran kallion päällä noin 400 metrin korkeudessa vedenpinnasta. Vaikka Kotor ei olekaan Montenegron pohjoisin satama, saimme suorittaa lähtömuodollisuudet täällä ja pääsimme jatkamaan matkaamme Kroatiaan pysähtymättä Herceg Novissa.

Kroatiassa

Tämä maa on tuttu monille suomalaisille veneilijöille ja itsekin olemme purjehtineet täällä aiemmin. Kroatia on hyvin kaunis maa ja sillä on eurooppalaisittain merkittävän kokoinen saaristo jota rytmittää toinen toistaan kuvauksellisemmat keskiaikaiset kaupungit. Tämä kaikki kauneus tulee purjehtijalle kuitenkin kalliiksi ja rahastus alkaa jo saapuessa maahan. Purjehduslupa maksaa muutaman sata euroa ja paikalliset kunnat kiertävät rahastamassa lähes kaikki ankkurointikelpoiset paikat. Jos lähellä on poijuja, niiden käyttö on pakollista ja hinnat noin tuplat ankkurointilupaan nähden. Marinat maksavat noin 70 euroa yöltä. Siitä huolimatta Kroatiaa on helppo suositella. Alla lyhyitä kommentteja useimmista paikoista joissa kävimme tällä reissulla:

Cavtat

Cavtatin kaunis ankkurilahti

Cavtatin kaunis ankkurilahti

Cavtat on etelän suunnasta tullessa ensimmäinen Port-of-Entry Kroatiaan. Kaupunki on hyvin kaunis ja lahdessa ankkurointi on ilmaista. Ravintolat ovat hyviä ja kalliita. Satama veloittaa 15 euroa pelkästään pakollisesta tullilaiturin käytöstä sillä välin kun kippari suorittaa pakolliset maahantulovelvollisuudet. Maksua ei voi välttää koska vene ei saa olla missään muualla maahantuloprosessin aikana. Satama on jopa vaarallinen jos tuulee (tyypillisestä suunnasta) pohjoisesta – ei lainkaan suojaa ja lahti on syvähkö.

Dubrovnik

Jukka ja Dubrovnik

Jukka ja Dubrovnik

Dubrovnikin vanhassa satamassa ei ole lupaa ankkuroitua, mutta pieni pyrähdys on sallittu ja paikka on todellakin näkemisen arvoinen. Game of Thrones sarjaakin taustoittanut kaupunki on jopa hieman epäuskottavan näköinen kun sen massiiviset muurit ovat niin hyvässä kunnossa. Kaupungin marinat ovat muutaman mailin päässä pohjoiseen.

Okuklje, Mljet -saari

Tämä suojaisa lahti sijaitsee sopivan purjehdusmatkan päässä Dubrovnikista pohjoiseen ja tarjoaa ilmaisen laituripaikan, kunhan menee illalliselle laiturin järjestäneeseen ravintolaan. Paikka on hyvin rauhallinen ja kaunis ja ainakaan meidän ravintolamme ei ollut lisännyt hintoihin lainkaan venelisää. Nautin täällä reissun parhaan grillatun kala-aterian.

Korcula

Korculan vanha kaupunki

Korculan vanha kaupunki

Saari ja sen pääkaupunki on nähtävyys ja tunnettu myös Marco Polon kotikaupunkina. Korculan edustalla ei ole sopivaa ankkuripaikkaa, mutta perämoottoriajelun päässä sen itäpuolelta löytyy hyvä vaihtoehto Badija -saaren suojasta. Kaupungin marina on pieni ja usein täynnä. Korculan ja viereisen saarimaisen niemen muodostamassa kanavassa länsituuli pääsee usein puhaltamaan kovaa.

Palmizana -saaristo

Palmizana -saaristossa

Palmizana -saaristossa

Hvarin kuuluisan venetsialaiskaupungin edustalla oleva saaristo tarjoaa ilmaisia ankkuripaikkoja vaihtoehdoksi usein täynnä olevalle kaupungin satamalle. Saaristossa on myös marina. Alueesta ei kuitenkaan saa nauttia yksin, Hvarin ympärillä liikkuu veneitä aivan valtavasti. Löysimme itsellemme suojaisan paikan kahden pienen saaren välisestä salmesta, lähes vastapäätä Hvarin kaupunkia. Rannalta löytyi hyvälaatuinen ravintola. Taksiveneet kuljettivat ihmisiä jatkuvasti kaupungin ja saaren väliä. Alue on kaunista ja meininki rento.

Trogir

Camerlengon linna Trogirissa

Trogirin alueella tuulee usein varsin kovaa ja meidänkin lähestyessä kaupunkia tuuli oli turhankin reipasta ja aallokko teki etenemisestä märkää. Olimme reivanneet ison kakkosreiviin, joten meillä vene pysyi hallinnassa ja lopuksi päihitimme samaan suuntaan purjehtineen 43-jalkaisen, joka yritti taiteilla täysillä purjeilla veneen kulkiessa aivan älyttömän vinossa. Trogirin sijainti Splitin kansainvälisen lentokentän vieressä tekee kaupungista suositun miehistönvaihtopaikan. Kaupungin historia ulottuu aina 1800 vuoden taakse. Vanha kaupunki on rakennettu nelikulmion muotoiselle saarelle ja onhan se poikkeuksellisen viehättävä jopa Kroatian mittakaavassa.

Kävimme myös tsekkaamassa Trogirin edustalla olevan Blue Lagoon -ankkuripaikan, joka muodostuu kolmen saaren välisestä laajasta matalan veden alueesta.

Primosten

Primostenin vanha kaupunki

Kauniilla paikalla oleva vanha kaupunki, joka on rakennettu mereen työntyvälle lähes pyöreälle niemenkärjelle. Kaupunki luo hyvän suojan laajalle ankkurilahdelle. Parhaat paikat on poijutettu ja niiden käytöstä pitää maksaa. Rannassa on myös pieni satama. Kaupungin ylätasanteella on auringonlaskuravintoloita sekä poikkeuksellisilla näköaloilla varustettu hautausmaa.

 

Kornatin luonnonpuisto

Kornatin luonnonsuojelualueelta löytyy useita ankkurilahtia

Tämä hieman kauempana rannikosta oleva asumaton saaristo alkaa noin Krk-putousten korkeudelta ja sijaitsee hyvällä paikalla matkalla Pohjois-Kroatian ja Trogirin välillä. Kornatin maisemat ovat kuumaisia ja puuttomia. Alueella on useita ankkurilahtia, mutta ankkurointi luonnonsuojelualueella on säädyttömän kallista. Kumivene käy keräämässä rahaa tiuhaan tahtiin ja 24 tunnin paikallaoloon oikeuttava kuitti on parasta pitää tallessa. Ystävällisyys kuitenkin auttaa viranomaisten kanssa toimiessa ja alueella on rauhallinen tunnelma.

Sali Dugi Otok -saarella

Salin satama oli hauska, suosittu ja kuuma. Ruokakaupan ilmastointi oli priima lisä.

Salin ympäristössä kulkee mukavia kävelyreittejä

Sali oli mukava kokemus. Pieni kaupunki on mukavan rento ja sen ympärillä rantaviivaa seuraten kulkee kivoja kävelyreittejä. Olimme täällä jalkapallon Euroopan Cupin loppuottelun aikaan ja vene oli parkkeerattu veneilyhenkisen baarin kohdalle, jonka töllöstä kaikki katsoivat matsia. Täällä voisi kuvitella pystyvänsä jopa lomailemaan kuivalla maallakin aivan kaikessa rauhassa.

U. Podgarbe -lahti Molat -saarella

Suojaisa ja ihanan rauhallinen lahti lähes luonnontilaiselta vaikuttavalla Molat -saarella. Hyvä pito sopivan syvyisessä vedessä. Tarjoaa suojaa kaikilta paitsi eteläisiltä tuulensuunnilta. Purjehdus alueen saarten suojaisilla vesillä oli hyvin miellyttävää.

Ilovik

Ilovik tarjoaa luonnonsuojan suurelle määrälle veneitä

Lähes pyöreä saari, jonka erottaa suositusta Losinj -saaresta kapeahko meriväylä. Vielä lähempänä sijaitseva Pyhän Pietarin saari muodostaa Ilovikin kanssa reilun mailin pituisen jokimaisen ja suojaisan alueen, jonka laidoille on sijoitettu arviolta sata poijua venevierailijoille. Kun tulimme paikalle joka ikinen poiju oli jo varattu. Löysimme kuitenkin ankkuripaikan kaupungin läheltä, väylän toiselta reunalta. Pidin kovasti Ilovikista ja veneiden tungos ei estänyt nauttimasta paikan kauneudesta.

Pula

Pulan areenalla pidettiin gladiaattoriesityksiä

Tulimme Pulaan suojaan myrskyltä. Pulassa on kaksi marinaa, joista valitsimme suositusten perusteella kauimmaisen, Marina Verudan. Tämä marina on bussimatkan päässä Pulan keskustasta, mutta oli toisaalta ilahduttavan edullinen. Vierasvenelaituri ei kuitenkaan tarjonnut erityisen hyvää suojaa myrskyltä ja aallokossa tempoilu katkaisi meiltä mm. yhden kiinnitysköyden. Istrian niemimaalla sijaitseva Pula on yksi Kroatian kuuluisimmista rannikkokaupungeista ja on todella vanha kaupunki – paikalla on ollut ihmisasutusta noin 3000 vuoden ajan. Kaupunki oli suuri jo Rooman aikana ja tästä todisteena kaupungista löytyy edelleen yksi parhaiten säilyneistä roomalaisten amfiteattereista.

Rovinj

Rovinjin vanha kaupunki

Romanttisen kaunis vanha kaupunki, jota voi hyvällä syyllä kutsua Istrian helmeksi. Kuvauksellisesta maisemasta ei ollut saada kylliksi. Muutkin turistit olivat löytäneet paikan ja ilman varausta pöytää rantaravintoloista oli turha toivoa. Kirjauduimme ulos Kroatiasta täällä ja lähdimme Italiaan. Jos joku haluaa listata maailman kauneimpia kaupunkeja, Rovinj kuuluu olla sillä.

Rovinj on täynnä romanttisia illanviettopaikkoja

Monfalcone Italia

Jätimme veneen talvehtimaan Pohjois-Italiaan, lähellä Triesteä sijaitsevaan Monfalconeen. Pohjois-Italian rannikko on kauttaaltaan matalaa hetteikköä ja Monfalconekaan ei ollut poikkeus, marina löytyi pitkän kanavan päästä ja matalalla vedellä köli halkoi ajoittain mutapohjaa. En ollut muistanut että vuorovesi vaikuttaa tähän alueeseen. Hieman yllättäen jouduimme tekemään maahan sisääntulokirjauksen pitkän kaavan mukaan ja etsiskelin oikeaa virkailijaa vuokra-auton kera. Monfalcone itsessään ei ole kovin ihmeellinen kaupunki, mutta täältäkin pääsi Venetsiaan, joka olikin ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Mahtava reissu takana! Adrianmeri oli hieno kokemus ja omalle Välimeren kierrolle se piste iin päälle.

-Ari

Adrian reittimme

  • Twitter
  • Facebook
  • E-Mail
  • LinkedIn
  • Windows Live