Close

Ormholmen (Porkkala) -> Visby 11.06.2012 – 14.06.2012

16 Jun Posted by in Matkanteko | Comments Off on Ormholmen (Porkkala) -> Visby 11.06.2012 – 14.06.2012
Ormholmen (Porkkala) -> Visby 11.06.2012 – 14.06.2012
 

Pituus: 268 NM, Kesto: 53 tuntia oletetun 51 tunnin sijaan

Sääennuste lupasi kevyitä tuulia, jotka pysyisivät pohjoisen puoleisina hieman alle vuorokauden,  hyytyisivät sitten muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen kääntyisivät sitten etelänpuoleisiksi, edelleen kevyiksi tuuliksi. Koska seuraaville päiville ei ollut merkittävästi parempiakaan ennusteita tarjolla, päätimme pelata näillä korteilla. Koska lähtömme oli teknisen ongelman vuoksi jonkin verran viivästynyt, otimme asiaksemme myös hieman oikaista ja lähteä kohti Gotlantia jo Porkkalasta Ormholmenin saaresta.  Alkuperäinen suunnitelmamme kun oli ensin edetä saariston suojassa Tammisaaren lähistöllä sijaitsevalle Hasselholmen saarelle asti, mutta mieli teki pitkän Lauttasaarijakson jälkeen saada matka alkuun.

Ormholmenissa saimme nauttia harvinaisesta herkusta ja olimme saaren ainoat vierailijat lähes vuorokauden ajan. Tässä oli jo hieman sitä lähdön tunnelmaa, kun olimme ensin Suomenlinnassa hyvästelleet sukulaiset ja ystävät ja Lauttasaaressa vielä vanhempani ja nyt sitten Suomi tarjosi vielä parastaan luonnonrauhassa.

Lähdimme merelle klo 2130.

Sääennuste piti kutinsa ensimmäisen vuorokauden ajan hyvin ja pystyimme ylittämään oletetun nopeutemme Hiidenmaan kärkeen asti, jossa tuulet tyyntyivät ennustetun mukaisesti. Mikä ei sitten sujunutkaan suunnitelman mukaisesti, oli että tuulen tyyntyessä kimppuumme hiipi sankka sumu, jota kesti Gotlannin pohjoiskärkeen Götska Sändönille asti. Sumu oli varsin epätodellisen tuntuinen – nautimme illallista kauniissa auringonpaisteessa Hiidenmaan lipuessa ohitsemme ja sumusta ei ollut sillä hetkellä merkkiäkään. Kun sitten noin vuorokausi sumussa ajon jälkeen sumu sitten hävisi, olimme taas syömässä illallista identtisessä kauniissa ilmassa ohilipuvan saaren vain vaihduttua Gotlanniksi. Koko ylitys Viron rannikolta oli sitten ajettu koneella tuulettomassa tilassa näkyvyyden pahimmillaan rajoittuessa vain 20 metriin. Navtexista luin matka aikana hieman epäuskottavan ennusteen, jossa puhuttiin jotain ”paikallisesta” sumusta.

Olimme perillä Visbyssä klo 0245.

Vastoinkäymisiä

Ihan ilman ongelmia tämäkään reissu ei mennyt ja reitittäisin legin näin jälkikäteen mieluummin siten, että laivaväyliä ei olisi ylitetty lainkaan. Reittimme perustui sääreititysohjelmaan, jota päätin noudattaa hieman liian orjallisesti ja tämän vuoksi ylitimme ensin Suomenlahden poikki kulkevan laivaliikenteen matkallamme kohti Viron rannikkoa ja sitten vielä uudestaan edetessämme Viron rannikolta kohti Ruotsia.

Toisella väylän ylityksellä alkoi sitten tapahtua ja meriympäristölle tyypillinen ”monen-asian-samanaikainen-pieleenmeno-yritelmä” oli katettu: kun tuuli tyyntyi käynnistimme koneen, mutta puolen tunnin ajon jälkeen moottori ylikuumeni.

Arvelin vian johtuvan juuri vaihdetusta hihnasta, joka uutuuttaan vielä venyi. Kun moottori käynnistyi akkuvaraustasomme oli 71% ja teholaturimme pääsi lataamaan lähes täydellä teholla. Tämä venytti hihnaa joka alkoi sitten sutia jättäen myös makeavesikiertopumpun pyörittämättä.  Aloin kiristämään laturin hihnaa hernerokkasumun iskiessä päällemme. Samanaikaisesti huomasimme että Navionicsilta oli jäänyt pala plotterin kartastosta puuttumaan!? ja sähkökartassa oli valkoinen aukko edessämme olevasta Hiidenmaan rannikosta. Silloin tajusin mikä virhe oli jättää tämä osa Viron paperikartastosta painonsäästön vuoksi kotiin… Oli pakko lähteä ylittämään laivaväylää juuri siitä kohdasta johon liikenne pakkautuu. Kokeilin konetta kiristetyllä hihnalla mutta en vieläkään saanut laturia lähellekään kohtaa, jossa se oli vanhalla hihnalla ollut. Kone toimi alemmilla kierroksilla mutta ylikuumeneminen oli taas vastassa kun nostin kierroksia. Oli pakko ajaa 3,5 solmun nopeudella ja näin ensin nostaa akkujen varaustasoa ennen kuin normaali matkanopeus pystyttäisiin saavuttamaan. Yritin myös purjehtia, mutta näin vene kulki vielä hitaammin. Ylitimme sitten hernerokkasumussa keskellä yötä tämän hyvin aktiivisesti liikennöidyn laivaväylän miniminopeudella. VTS systeemi oli määritellyt kaikenlisäksi tämän väylän kohdan leveydeksi lähes 10 mailia, eli ylitystä riitti kolmisen tuntia. Juuri kun olimme saavuttamassa väylän toista laitaa, AIS:iin ilmestyi vielä viiden laivan hyökkäysmuodostelma ja tunnelma alkoi muistuttaa lähinnä laivanupotusta.

Neljä ensimmäistä laivaa väisti meidät mallikkaasti ja viideskin näytti menevän tyylikkäästi ohi perän puolelta…mutta sitten viime hetkellä laiva päättikin tehdä radikaalin ohjausliikkeen ja yrittää väistää meitä keulan puolelta. CPA luku, eli kuinka läheltä laiva meidät ohittaa, putosi alle 0,2 mailiin ja teimme sitten itsekin 150 asteen käännöksen. Tämän jälkeen draamataso laski ja pystyimme myös nostamaan moottorointinopeuden normaaliin reilun 6 solmun tasoon. Opetus oli tuulista huolimatta väistää laivaväyliä aina kun mahdollista.

 

  • Twitter
  • Facebook
  • LinkedIn
  • Windows Live