Cartagenan jälkeen jatkoimme vielä Costa Blancan koluamista Valencian itsehallintoalueella aina Alicanteen asti. Edelleen karuhko rantaviiva täyttyi hotellikeskittymistä, mutta taustalla siintivät sentään komeat vuoret.

Torrevieja

Torreviejan satama oli kallis, mutta ei erityisen viihtyisä.

“Vanha torni” taitaa olla monelle suomalaiselle tuttu lomanviettopaikka jo siitä päätellen, että ensimmäinen sana, jonka laiturilta astuessamme kuulimme oli “…kele” ;). Torreviejassa ulkomaalaiset ovat muutenkin enemmistönä, sillä espanjalaisia asukkaista on viimeisimmän väestönlaskennan mukaan vain 46,8%. Kuten meillä on ollut tapana, satuimme saapumaan tähänkin kaupunkiin sopivasti fiestan juhlintaan. Laiturin viereen oli pystytetty jos jonkinnäköistä kojua ja kuppilaa, joissa tanssittiin flamengoa.

Hieman pilvinen ilta ei lannistanut Torreviejassa fiestan juhlintaa.

Houkuttelevin koju taisi olla Mojito-kioski, jossa myytiin äärettömän maukkaita kolmen euron drinksumukillisia. Lukuisten ravintoloiden ja kuppiloiden lisäksi rantakadun olivat vallanneet tummaihoiset gucciprada-laukkumyyjät, jotka kokosivat kimpsunsa ja kampsunsa yllättävällä nopeudella, kun huomasivat poliisin lähestyvän.
Torreviejan satama on suuri, ja siellä sijaitsee kolme vaihtoehtoista marinaa. Valitsimme niistä uusimman, Marina Salinasin, kävelykohteena suositun aallonmurtajan juurelta. Paperinpyöritys täällä kesti ennätyksellisen pitkään, 30min kopioimista ja lukuisten kuittien rustaamista. Muuten satama oli ihan ok, kallis kylläkin.

Santa Pola

Santa Polan satama oli kauniisti viimeistelty.

Santa Polassa valitsimme Marina Miramarin kahdesta vaihtoehdosta. Satamassa oli hinta-laatusuhde kohdallaan: tyylikäs, hyvin hoidettu satama, jossa matkamme tukevimmat laiturit ja parhaat fasiliteetit kaiken kaikkiaan. Tähän vuodenaikaan 23eur/yö on alueelle epätyypillisen halpa ja laatuunsa nähden suorastaan naurettavan halpa. Lähtiessämme marinan oma dieseltankki oli tyhjä ehkäpä lukuisten superyachtien jäljiltä, mutta löysimme toisen viereiseltä Yach Clubilta.

Santa Polan rauhallinen uimaranta.

Santa Pola on pikkukaupunki, joka sekin kesäisin täyttyy turisteista. Hyvät ruokakaupat olivat sataman lähellä ja kaunista hiekkarantaa näytti löytyvän riittämiin. Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin.

Alicante

Suomen laivaston lippulaiva Pohjanmaa oli näin nätisti koristeltuna Alicanten satamassa.

Vaikka Alicantestakin olisi löytynyt paljon historiallista ihmeteltävää, keskityimme fiilistelemään kaupungin kaduilla ja puistoissa. Vielä kun tottuisi espanjalaisten aikatauluihin. Tuntuu, että olemme aina väärään aikaan liikkeellä: shoppailemassa iltapäivällä siestan sulkiessa liikkeet ja norkoamassa ruokaa ravintoloiden edessä seitsemän-kahdeksan välillä, kun grillit ovat vielä kylminä. Onneksi rannan ravintolat palvelevat turistiparkoja näinkin kummallisiin aikoihin ;).

Alicanten hauskasti laatoitettu puistokatu.

Auton vuokraaminen on silloin tällöin tarpeen. Tällä kertaa veimme Arin äidin lentokentälle ja samalla täydensimme ruokavarastoja Carrefourissa. Grillin pieniä kaasupulloja ei tältä rannikolta meinannut löytyä mistään, mutta Akí-puutarhakaupasta pääsimme vihdoin niitä hamstraamaan: grillailut Baleaarien ankkuripaikoilla on turvattu kuudella pikkupullolla…

Alicanten jättimäisellä satamalla on keskeinen sijainti aivan kävelybulevardin vieressä. Taas oli tehtävä valinta Marinan tai Yacht Clubin väliltä ja valitsimme marinan. Tämäkään ei ole varsinainen vierasvenesatama, mutta tilaa pyritään löytämään. Marina on maineeltaan kallis, mutta ei ainakaan näin toukokuussa maksanut maltaita, vähän reilu 30eur/yö.

Kaius löysi mieluisan menopelin Alicanten laiturilta.

Alicantessa oli makeita puistoja ja paljon kahviloita.

Espanjasta kaikista isohkoista kaupungeista löytyvä Carrefour Planet on yksi suosikeistamme ruokavarastojen täydentämiseen.